Lainakalusteissa – Kokemuksia kalustetun asunnon vuokraamisesta
Päätimme jo Englantiin muuton selvittyä, että tulemme etsimään kalustetun tai ainakin osittain kalustetun asunnon. Emme nimittäin nähneet tarpeelliseksi kuljettaa rahtina kaikkia huonekalujamme, emmekä astioitamme. Saimme onneksi suurimman osan tavaroistamme säilöön appivanhempieni luokse sekä mökille, joten varastotilaakaan ei tarvinnut vuokrata. Muutamia huonekaluja myimme pois, joten muuttokuormamme koostui ainoastaan viidestä matkalaukusta.
Asuntoa metsästettäessä meille oli tärkeintä sijainti, sekä asunnon kunto. Kalusteita emme missään vaiheessa katsoneet ilmoituksissa ”sillä silmällä”, joten keskityimme ainoastaan asunnon itsensä etsimiseen. Muutama potentiaalinen asunto jäi kuitenkin haaveeksi, sillä ne olisivat olleet täysin kalustamattomia, joten ne eivät olisi palvelleet tarpeitamme lainkaan. Olisi tuntunut äärettömän työläältä etsiä kalusteita, keittiövälineitä, astioita ym.
Itse en nähnyt asuntoamme ennen muuttoa lainkaan. Näin ainoastaan valokuvia, jotka nekin olivat yli vuoden takaa, ennen edellisten vuokralaisten muuttoa. Näissä kyseisissä kuvissa asunto sekä kalusteet eivät olleet juuri lainkaan makuuni ja hieman jännittikin se, mitä tulisi muutettaessa vastaan. Mieheni kävi näytössä kerran katsomassa asuntoa ja totesi sen tuolloin ”ihan hyväksi”. Myöhemmin hän tosin on kertonut, että hiukan jännitti kuinka minä olisin suhtautunut asuntoon tai lähinnä kalusteisiin siinä kunnossa. Aikamoiset paineet otti herra itselleen!
Kun vihdoin muuttopäivä koitti ja tulimme asunnolle laukkuinemme, olimme molemmat positiivisesti yllättyneitä. Mies sanoi, että asunto oli kuin toinen asunto pienen ehostuksen ja remontin jälkeen. Vuokranantajamme oli asunut täällä viikon edellisten asukkaiden jäljiltä ja siivonnut sekä korjaillut erinäisiä asioita. Edelliset vuokralaiset eivät nimittäin olleet mitään unelmavuokralaisia. Täällä oli mm. pidetty salaa lemmikkieläintä, joka oli tuhonnut kalliin nojatuolin sekä sohvan. Samainen eläin (ilmeisesti kissa) oli lisäksi merkkaillut eteisessä sekä portaikossa sijaitsevaa kokolattiamattoa muutamasta kohdasta ja voitte varmasti kuvitella sen kammottavan pistävän hajun. Vuokralainen oli kaiken kukkuraksi vielä jättänyt viimeisen kuukauden vuokran maksamatta, joten en ihmettele, että vuokranantajaa jännitti vuokrata asunto uudelleen. Hän on aikanaan muuttanut tästä asunnosta ulkomaille lyhyellä varoitusajalla, joten asunnon vuokraaminen kalustettuna on ollut hänelle ainut vaihtoehto.
Asuntoon saavuttuamme täällä kuitenkin tuoksui puhtaalta sekä raikkaalta. Tuhoutuneet huonekalut oli uusittu ja sähkötyöt tehty sekä palo- ja häkävaroittimet vaihdettu. Myös sisustuksen värimaailma oli muutettu neutraaliksi ja maanläheiseksi. Esimerkiksi verhot oli vaihdettu tummanruskeista vaaleanharmaisiin (huh), kuten myös sohvanpäällinen. Tänne oli lisäksi asennettu valkoisia seinähyllyjä, joille oli laitettu kauniita, pelkistettyjä somisteita. Olohuone on kaikkiaan oikein viihtyisä ja olemme itse hommanneet oleskelutilaan ainoastaan television sekä huonekasveja. Ruokapöytä on mangopuuta ja meitä pyydettiin pitämään erityisen hyvää huolta siitä. No, kahden pienen lapsen kanssa ei taida olla ruokailukertaa, etteikö pöydälle päätyisi jotain ylimääräistä. Olenkin ollut erityisen tarkka, että lapset pitävät pöytätabletit lautastensa alla ruokaillessaan sekä piirtäessään. Pientä jännitystä jokaiseen ruokailuhetkeen siis.
Yläkerran makuuhuoneet olivat molemmat melko pelkistettyjä. Molemmissa oli parisänky, lipastot sekä vaatekomerot. Isossa makuuhuoneessa oli kuitenkin valmiina vaatekomero, jollaista en välttämättä itse valitsisi kaupasta. Tämä kyseinen sinikankainen hyllysysteemi ei varsinaisesti hivele silmää, mutta voin elää asian kanssa. Olen kuitenkin asennoitunut, että tämä ei ole meidän oma asuntomme, joten voin sietää sen, että kaikki kalusteet eivät ole täysin omaan makuuni. Olisihan meille voinut käydä vielä huonompikin tuuri asunnon sekä kalusteiden suhteen.
Suurin itse tekemämme huonekaluhankinta tänne on ollut matala parvisänky isommalle tyttärellemme. Ostimme lisäksi kyseiseen parveen vielä kirkkaan pinkin teltan päälle. Teltta ei ehkä ole kaikkein kaunein, eikä varmasti löydy sisustuslehden sivuilta, mutta tyttäremme rakastaa sitä hurjasti ja se oli hänen toiveensa. Toisen asunnossa asuessa täytyy pääasiassa nimittäin unohtaa ne omat sisustushaaveet ja säästää ne sinne seuraavaan tyhjään asuntoon johon muutamme, missä se ikinä sijaitseekaan!
-Henna
