Laiskan perheen pelastajat

Ensimmäinen asia, jonka tarkistimme tänne muutettuamme, oli lähimmän ruokakaupan sijainti. Nelihenkisenä perheenä nimittäin ruokaa ja muita taloustarvikkeita kuluu huimaa vauhtia. Kadun toiselta puolelta bongasimme heti pienen marketin, josta saa välttämättömät, mutta ei niitä kaikkein erikoisempia tuotteita. Pienen reippailun päästä, korkean mäen päältä puolestaan löysimme isohkon marketin, josta löytyi jo miltei kaikkea. Juuri tuon mäen takia ei huvittanut kuljettaa kassikaupalla ruokaa ja pahimmassa tapauksessa samalla lapsia pitkin kyliä, joten ratkaisu oli löydettävä nopeasti, sillä elämme autottomina täällä.

img_20171113_162313.jpg

Pikaisen googlailun jälkeen tajusimme, että hirmu moni täällä tilaa ruokaostokset suoraan kotiin. Siispä kokeilimme tätä palvelua ja jäimme kerrasta koukkuun. Tämä on ollut paitsi helppoa, myös naurettavan edullista. Maksat kerran kuussa tietyn summan (ainakin tällä käyttämällämme liikkeellä), jolla saat kuljetukset koko kuukaudelle. Kotiinkuljetuksia tekevät useampi ketju, joten halutessaan voi vaihtaa toimittajaa ja kokeilla toista liikettä vaihteeksi. Supermarketeiden tarjontakin on älyttömän kattava ja saatpa vaikka samalla tilattua sen viinipuollon illallista varten tai useamman oluen illanviettoon. Ollut oikea arjen pelastus tämä palvelu. Toimitusajatkin ovat erittäin joustavia ja jopa viikonloppuisin voi saada ostokset kotiin. Minulle sopii paremmin kuin hyvin, ettei elämä pysähdy viikonloppuisin. Postikin jaetaan lauantaisin- eivät taida täkäläiset postimiehet käydä nurmikkoa leikkaamassa lisätyönä.

Ruokaostosten lisäksi olemme harrastaneet nettishoppailua muutenkin miltei kaikissa hankinnoissa täällä. Olemme jopa tilanneet viherkasvit kotiin kuljetettuna, hoito-ohjeiden kera – näppärää.Ilman kommelluksia emme kuitenkaan ole selvinneet. Kuskit ajavat nimittäin useimmiten ensin naapurirakennukseen tilaustemme kanssa, sillä sieltä sattuu löytymään samalla numerolla oleva asunto, eli ”flat” ja meillä puolestaan on ”apartment”. Toki on hieman hämäävää, sillä osoitteen alku on sama, mutta ei sen pitäisi rakettitiedettä olla lukea osoite paperista ja huomata ero. Ei ole auttanut, vaikka kirjoittaisimme kissan kokoisilla kirjaimilla ”APARTMENT, NOT THE FLATS”, silti pakettimme päätyvät miltei aina mutkan kautta meille, turhauttavaa. Myöskin ”Partasuti”, kuten me miehen kanssa tuota naapuria, jolle pakettimme menee kutsumme, on kieltämättä hieman turhautunut tähän. Pitänee ostaa jokin lepyttelylahja hänelle.

img_20171008_111301.jpg

Ensimmäisellä asuinviikollamme täällä ollessani lasten kanssa kotona ovikello soi ja oven takana oli lähetti paketteineen. Hänellä oli seinänaapurimme paketti ja pyysi minua kuittaamaan ja ottamaan paketin meille säilöön. Hämmennyin kieltämättä, mutta allekirjoitin ja otin paketin. Tuli jotenkin hölmö olo ja varmaan aika perinteiseen suomalaiseen tyyliin ajattelin, etten voi missään nimessä ottaa tuntemattoman tavaroita tänne ja ”mitähän sekin naapuri ajattelee”. No illalla naapurin nainen haki iloisesti pakettinsa ja samalla esittäytyi sekä toivotti tervetulleiksi. Opinpahan taas jotain uutta.

Myös ravintolaruokaa on tullut tilattua kuljetuksella muutamaan otteeseen. Deliveroo on ollut kätevä palvelu ja saatpa samalla sen oluen siihen kylkeen, jos mielesi tekee. On mukavaa kun ainut kotiin tilattava ruokavaihtoehto ei ole pizza tai kebab. Suomessa toki on samantyyppisiä palveluita, mutta emme eteläisessä Espoossa asuessamme päässeet niistä nauttimaan, sillä kuljetuksen raja meni juuri hieman ohi asuinalueemme. Tosin toimitusaika on täkäläisillä toimittajilla yleensä melko pitkä palvelun suosiosta johtuen, joten olemme monesti kivunneet suosiolla mäen päälle syömään tai noutaneet annoksemme itse.

Joulukin tässä lähenee huimaa vauhtia, joten pitänee kohta tilailla joulupukin kuormaan paketteja, sillä ei paljon huvita hikoilla tavaratalojen jonoissa kahden pienen lapsen kanssa. Sorry vaan Partasuti jo etukäteen. Taidan ostaa viskipullon lepyttelylahjaksi jo valmiiksi…

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä

Away game – perheen rooli ulkomaankomennuksella

”Eikö sua yhtään pelota lähteä?”

”Olettepa rohkeita”

”Miten sun vaimo suostuu lähtemään?”

Mm. tällaisiin kommentteihin saimme vastailla ennen Lontooseen muuttoa. Mieheni on yrittäjä,  joten emme tulleet tänne kenenkään toisen lähettämänä, vaan hurjina seikkailunhaluisina ihan itsemme lähettäminä. Reissumme tänne eroaa hieman perinteisestä työkomennuksesta siinä, että olemme joutuneet itse hoitamaan kaikki asiat – aina asunnon hankkimisesta lääkärille rekisteröitymiseen ja lasten päivähoitoon liittyen. Isomman organisaation lähettämänä tällaiset yleensä hoidetaan puolestasi, mutta hulluja seikkailijoita kun olemme koko konkkaronkka, emme antaneet tällaisten pikkuseikkojen vaikuttaa muuttoomme. Toki olisimme ehkä säästyneet usealta stressinaiheelta ja huolelta, mikäli joku olisi esimerkiksi käynyt puolestamme asuntonäytöissä (myös niissä karmeissa homeelta haisevissa loukoissa) ja selvittänyt hyvät asuinalueet, mutta näistäkin kiemuroista viisastuimme hurjasti ja kerrytimme sitä kuuluisaa kokemusta.

img_20170708_200942.jpg

Viimeistä kertaa kahdestaan ulkona syömässä ennen muuttoa

”Olettepa rohkeita”- lausahduksen kuulimme useampaan otteeseen. Hetken jouduin miettimään, mitä rohkeus tässä tapauksessa tarkoittaa. Lopulta päättelin, että rohkeutemme on tässä tapauksessa riskinottoa ja joukkueemme, eli tässä tapauksessa perheemme likoon laittamista. Olemme nimittäin laittaneet paljon peliin, mutta rohkenemme pelata häviönkin uhalla. Perheemme on kuitenkin tiimi ja pelaamme tätä peliä joukkueena. Helena Liikanen-Renger kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa parisuhteesta ja rakkaudesta viitaten samalla tekemäänsä ranskalaisen rakkausvalmentajan haastatteluun, jossa hän puhui haavoittuvuuden sekä haurauden tärkeydestä parisuhteessa. Liikanen-Regner otti yhdeksi esimerkiksi ulkosuomalaiset pariskunnat. Hänen kuvailunsa tuntui osuvan ainakin omalla kohdalla melko syvälle. Olemme todellakin täällä tuhansien kilometrien päässä kotoa, ilman tukiverkkoa ja meidän on oltava rohkeita olemaan haavoittuvaisia ja samalla hauraitakin toistemme edessä, sillä vain me kaksi tunnemme meidän joukkueemme ja tämän pelin. Me olemme perheenä toistemme ainut tukiverkko tällä hetkellä, ja meillä tulee jatkossa aina olemaan tämä kokemus yhdessä, kävi mitä tahansa. Tulemme aina muistamaan, miksi se eräs naapurin herra oli kiukkuinen, missä toinen tyttäremme totesi kuuluvalla äänellä ”DELICIOUS!” ja kuinka juuri sillä yhdellä tietyllä kadunpätkällä hävisi pienemmän toinen lapanen ja kuinka paljon se silloin ärsytti. Toki tuttu parisuhde on muuttunut täällä uuden äärellä, aivan kuten Liikanen-Regner totesi yleensä ulkomaille yhdessä muuttaessa tapahtuvan, mutta ainoastaan vahvistaen sanoisin omalla kohdallamme (tällä lyhyellä kokemuksella).

Perheenä me olemme joukkue pelaamassa yhdessä tätä ulkomailla asumisen peliä, mutta välillä toimimme myös huoltojoukkona toisillemme. Mieheni reissaa paljon työnsä vuoksi ja yrittäjänä hänen on tehtävä työnsä, sekä pahimmassa tapauksessa jopa reissattava, vaikka kuumemittari näyttäisi korkeita lukemia tai vatsatauti iskisi keskellä yötä (jep, nämä molemmat koettu). Me muut perheenjäsenet emme tehdä töitä hänen puolestaan näinä hetkinä, mutta voimme tarjota halauksia, tehdä pitsaa yllätykseksi, piirtää hienoja piirustuksia ja saada toisemme nauramaan vatsat kippurassa. Huumori ja yhdessä nauraminen näyttelevätkin suurta roolia arjessamme. Huumorin lisäksi liikunta ja yhdessä touhuaminen (harvoina) yhteisinä vapaapäivinä auttaa jaksamaan arjessa ja erityisesti täällä kaukana koto-Suomesta. Tässä uudessa arjessa tarvitseekin näitä huoltotaukoja erityisen usein, sillä ollessamme toistemme ainut tukiverkko, sitä helposti purkaa stressiä kotona siihen toiseen puolikkaaseen.

Tästä viisastuneena olemmekin erityisen tarkkoja, että kalenterista löytyy aikaa myös molempien omille huoltotauoille. Kahdenkeskeinen aika on täällä hieman vaikeasti järjestettävissä, sillä mummit ja kummit asuvat kaikki tuhansien kilometrien päässä. Seuraava missio onkin järjestää lastenhoitoapua muuta kautta. Onneksi lapsuudenystäväni kontaktin kautta on tarjolla eräs oikein hyvältä kuulostava vaihtoehto, joka on ehdottomasti testattava pian.

img_20170713_140632.jpg

Tytöt pääsivät tutustumaan upeaan Innovation House Finlandiin isänsä kanssa

Olemme vasta aivan keltanokkia ulkomailla asumisessa perheenä, mutta en vielä ainakaan kadu lähtöämme. En olisi voinut antaa itselleni anteeksi, jos olisin kieltäytynyt lähtemästä ja jättänyt tämän kiven kääntämättä. En olisi myöskään antanut itselleni koskaan anteeksi, mikäli mieheni olisi jättänyt tämän mahdollisuuden käyttämättä minun tai lastemme takia. Tosin kokemus tällaisesta ”komennuksesta” olisi varmasti täysin erilainen, jos sen kokisi yksin tai vaikka kaksin. Perheenä muutettaessa kun tulee pohtia niin monia tärkeitä seikkoja sen sijaan, että muuttaisi ilman lapsia.

img_20171111_150439.jpg

Olemme ottaneet tavaksi tehdä jotain erityistä viikonloppuisin

Huonotkin kokemukset tulevat olemaan kokemuksia ja hyvät poikivat varmasti jotain kultaakin arvokkaampaa. Lähdimme tänne kaikki yhdessä, keräämään meille kaikille neljälle dataa muistitikuillemme ja tekemään monia maaleja, kaatumisenkin uhalla. Perheen rooli on ehdottomasti olla kivijalka, joka pitää jalat maassa ja antaa turvaa arkeen täällä kaukana kotimaasta.

img_20170815_093246.jpg

Piirustus iskälle (kuvassa kuulemma tanssivat)

-Henna

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe Hyvä olo