Muuttomme tänne Englantiin oli meille perheen aikuisille pitkältä ja hankalaltakin tuntuva prosessi. Meidän piti tietysti hoitaa asuntokuviot kuntoon molemmissa maissa, hoitaa paperiasioita, pakata tavarat ja hankkiutua eroon turhasta ym. Muuttomme varmistui meille viime kevään lopulla, joten järjestelyihin oli aikaa, mutta silti muuttopäivä koitti mielestäni silti hirmu pian. Lapsille puhuimme tulevasta muutosta jo sen varmistuttua, mutta tuolloin alle 3v ja hädintuskin 1v tuskin ymmärsivät mistä oikeasti on kyse. Vanhempi neiti vain hoki koko kesän, kuinka sitten uudessa kodissa hän saa kerrosängyn ja pääsee kouluun. Kerrosänky on nyt tilauksessa ja koulupaikka melkein hoidossa, jes äitipisteet kotiin (melkein ainakin).

Kuva otettu pari päivää ennen muuttoa Suomen kodin pihalta

Vanhempi tyttömme kävi Suomessa kolme kertaa viikossa päiväkerhossa ja hän nautti siitä suunnattoman paljon. Ystävyyssuhteita alkoi jo muodostua ja kerhoon oli aina mukava jäädä touhuamaan. Muutto kuitenkin taisi yllättää pahemman kerran pienen tättähäärämme. Alkuun hän kyseli täällä paljon kavereidensa perään ja kyseli, koska pääsee taas ”punaiseen kerhoon”, kuten hän kerhoaan kutsui. Duploleikeissä näkyi tutut kerhokaverit ja aikuiset lähes päivittäin. Erityisesti kiukun yllättäessä hän saattoi vihaisesti todeta haluavansa takaisin Suomeen ja kertoi päättäväisesti, ettei halua olla enää uudessa kodissa, eikä halua edes enää kerrossänkyä eikä uuteen kouluun. Näinä hetkinä tuntui kieltämättä hieman huonolta kun huomasi lapsen kovan kaipuun takaisin tuttuihin kuvioihin.

Hetken täällä asuttuamme päätimme kuitenkin koittaa etsiä hänelle osapäiväistä hoitopaikkaa. Kuvittelin pienessä mielessäni, että paikan haku on nettihakemuksen päässä ja that’s it. Vähänpä tiesin. Aikani selattuani täkäläisiä sivuja ja koulujen sivuja, tunsin olevani pihalla kun lumiukko pakkaspäivänä. Siinä missä Suomessa täytät verkossa hakemuksen ja valitset toivelistalle muutaman paikan ja jäät odottamaan vastausta, täällä olikin vastassa aivan erilainen systeemi. Tiesin kyllä jo entuudestaan, että Briteissä koulu aloitetaan aikaisin ja että päivähoito on erittäin kallista, mutta en tajunnut kuinka paljon eroja koulujen ja päiväkotien (täällä nursery) välillä on. Opin myös, että kilpailu pääsystä tiettyihin ”Outstanding”- kouluihin on kovaa. Täällä siis annetaan kouluille ja päiväkodeille arvosteluja tiettyjen tulosten perusteella. Parhaimpia ovat ”Outstanding” , siitä seuraava ”Good” ja  ”Requires improvement” sitten tarvitsisi hieman kohennusta. Tämä tuntuu erityisen hurjalta näin Suomalaiseen tasa-arvoiseen koulujärjestelmään tottuneena. Sekin ajatus hieman hirvittää, että esikoisen koulutaival alkaisi täällä viisivuotiaana ja tietty jo neljävuotiaana olisi hyvä olla hyvässä esikoulussa. Hassua systeemistä tekee myös se seikka, että nuorempi tyttäremme aloittaisi täällä koulun vain vuoden siskonsa jälkeen, vaikka suomessa he menisivät kouluun 2021 ja 2023. Toki täällä voi hakea koululykkäystä, jos kokee lapsensa olevan epäkypsä aloittamaan koulun, mutta en tiedä kuinka yleistä se on. Erityisesti nämä ”Summer born” lapset, joihin kuopuksemme kuuluu täkäläisellä mittapuulla, ovat kai useammin hakeneet lykkäystä. Meillä tosin on alkuun vuoden reissu tänne tiedossa, mutta sekin saattaa muuttua pidemmäksi, joten pitäisi kai jo olla hakemassa varmuudeksi jokin esikoulupaikka ensi syksylle, ettei jää nuolemaan näppejään mikäli jäisimmekin pidemmäksi aikaa. Huh, hankalaa jotekin miettiä niin pitkälle!

No jokatapauksessa päädyimme hakemaan esikoisellemme paikkaa lähellä sijaitsevasta nurserysta ja saimmekin hänelle onneksi tammikuusta alkaen paikan, joka vaikutti oikein mukavalta ja sympaattiselta. Erityisesti kaverisuhteiden luomisen ja kielen oppimisen kannalta olen todella tyytyväinen, että paikka löytyi.

Pikkusiskokin pääsi tutustumaan nurseryyn

Täällä valtio tukee hienosti yli kolmevuotiaiden varhaiskasvatusta. Kaikille on taattu 15h/viikko ilmaista hoitoa ja joillekin jopa 30h/viikko, mikäli tietyt kriteerit täyttyvät. Tämän rahoituksen saa seuraavana lukukautena siitä kun lapsi on täyttänyt kolme. Tällä kai halutaan kannustaa varhaiskasvatuksen piiriin suurin osa, sillä koulut alkavat jo niin varhain. Ymmärsin, että jopa joillekin kaksivuotiaille tarjotaan ilmaista hoitoa, mikäli esimerkiksi vanhempien tulotaso ei yltä jollekin tietylle tasolle. Vanhemmat voivat myös halutessaan käyttää tämän rahoituksen esim. perhepäivähoitajaan, joka myöskin on yleinen hoitomuoto täällä käsittääkseni.

Kolikon kääntöpuoli on se, että alle kolmevuotiaiden hoito maksaa mansikoita. Mikäli haluaa laittaa pienokaisensa hoitoon kokopäiväisesti, saattaa joutua pulittamaan helposti jopa yli 1000£ kuukaudessa. Tässä tilanteessa tulee miettineeksi, että eipä tämä systeemi kovin kannusta äitejä palaamaan töihin. Täkäläiset työpäivätkin ovat hurjan pitkiä ja saattavat venyä matkoineen yli 11 tuntisiksi, joten kustannukset vain nousisivat ja vaikka isompi saisi osittain kustannettua hoitoa, joutuisi silti päälle maksamaan ylimääräiset tunnit ja ruokailun. Pienipalkkaista työtä tekevien pitää täällä kovin miettiä, onko järkeä laittaa palkasta suurin osa hoitomaksuihin ja mahdollisesti vielä työmatkoihin. Meillä onkin kovasti mietitty, miten järjestäisimme lastenhoidon järkevästi kun itse aloitan työt.

Tässsäpä tullut siis tutustuttua oikein urakalla uuteen systeemiin. Ehkä kohta olen itsekin edes jotenkin kartalla näistä kuvioista. Korjatkaa toki, jos olen aivan hakoteillä kaiken tämän uuden opiskelun jälkeen!

-Henna