Mind the gap, mummy

5.6.2018 iamhenna

5 eroavaisuutta brittikotimme ja suomikotimme välillä

Nykyinen eteläisessä Lontoossa sijaitseva asuntomme on oikein viihtyisä ja mukavalla paikalla, mutta välillä sitä miettii muitakin vaihtoehtoja asumiseen. Asuntomme on vuokrattu kalustettuna ja olemme ostaneet vain muutamia huonekaluja tänne. Välillä kieltämättä sisustusinspiksen iskiessä haikailen sellaisen asunnon perään, jonka saisin itse sisustaa.

Haaveilen maanläheisistä lämpimistä sävyistä ja materiaaleista, useista viherkasveista, ihanista puisista keittiöntuoleista, kauniista valaisimista, ihanista puisista seinähyllyistä, joilta löytyisi ihania esineitä, ihanista puulattioista ja lämpimistä matoista niillä…

Asumisemme aikana olen muutamaan otteeseen miettinyt, kuinka monella tavalla tämä asunto eroaa kodista, joka meillä oli Suomessa. Toki talot on yleisestikin rakennettu melko erilailla täällä ja Suomessa (esim. Eristykset ja lämmitys). Meidän kotimme on kuitenkin moderni ja ei hirveästi poikkea suomikodistamme.

Muuttamia selkeitä eroja löytyy ja listasinkin muutaman tällaisen selkeän eroavaisuuden, jotka löytyvät alta;

1. Vessojen lukumäärä neliöihin nähden

Asunnossamme on kolme huonetta ja keittiö (kolmessa tasossa, mutta virallisesti kai kahdessa kun vain sisäänkäynti ja minieteinen ovat sisääntulokerroksessa) ja vessojakin löytyy kolme kappaletta.

Tämä tuntui aluksi varsin hassulta, sillä suomalaisessa kolmiossa on tyypillisesti yksi tai maksimissaan kaksi toilettia! No meilläpä on nyt melkein yksi per asukas, jos ajateltaisiin, että lapset jakaisivat yhden käymälän keskenään.

2. Kokolattiamatot

Aika monelle tulee varmaan perinteisestä englantilaisesta kodista mieleen kokolattiamatot. Kieltämättä itsellänikin oli vahva mielikuva tällaisista ja yksi kriteeri asunnonmetsästyksessä olikin löytää asunto ilman kokolattiamattoja. No, kaikkea ei voi saada ja löydettyämme nykyisen asuntomme, joka oli muilta osin oikein hyvä – päätin niellä vaatimukseni ja meillä on nyt yläkerrassa sekä portaikoissa (onneksi siisti vaalea) kokolattiamatto.

3. Kaasuliesi

Tämä oli alkuun pieni jännityksen aihe, sillä kaikissa aikaisemmissa asunnoissamme on ollut sähköliesi. Nyt voin kuitenkin todeta, että en suostuisi enää vaihtamaan takaisin! Kaasuliesi on vaan yksinkertaisesti aivan mahtava ja niin nopea. Uuni meillä on kiertoilma, joten tämä yhdistelmä toimii meille paremmin kuin hyvin. Olisipa mahtavaa, jos seuraavassa asunnossamme olisi myös kaasuliesi, sillä tällä kokailtuamme olisi varmasti hankala tottua taas odottelemaan pannun lämpeämistä.

4. Ulko-oven avaussuunta

Tämä taitaa olla useimmissa brittikodeissa eri tavalla kuin suomalaisessa. Oli alkuun pientä totuttelua kun ovi avautuukin ”väärään suuntaan”. No avaimia meillä ei voi oikein unohtaa, sillä ovi on myös lukittava avaimella ulkopuolelta kun lähtee!

5. Roskien lajittelu

Meillä ei ole asunnossamme lainkaan erillistä roskiskaappia. Alkuun käsi hakeutui jatkuvasti pesualtaan alla olevalle kaapille, mutta kyseinen kaappi sisältää kuitenkin kaikkea muuta kuin roskisämpärin, joten tältäkin osin keittiömme poikkeaa perinteisestä suomalaisesta.

Sekajätteelle olemme hommanneet erikseen ison ämpäriroskisen ja biojätteelle löytyy erillinen pieni ämpäri, jonka kippaamme täydennettyään ulkona olevaan bioroskikseen. Paperit ja kartongit sekä lasit ja muovit kiikutamme talon ulkopuolelta löytyviin kierrätysastioihin.

Hävettää ihan tunnustaa, että Suomessa asuessamme en ollut yhtä tunnollinen kierrättäjä. Nyt kun puitteet ovat tällaiset, kierrättäminen on helpompaa ja myöskin tullut jo rutiiniksi.

Kivaa viikkoa Lontoosta!

x Henna

Avainsanat: #koti #englanti #ulkosuomalainen

Suhteet Sisustus Oma elämä

24.5.2018 iamhenna

Aina ikävä johonkin – sydän kahdessa paikassa

Hyvästejä sekä iloisia jälleennäkemisiä lentokentällä, pitkiä keskusteluja, ikävää, haikeutta, naurua, välimatkaa, vanhojen muistelua ja uusien muistojen luomista. Sydän kahdessa paikassa ja se tunne rinnassa kun haluaisit olla niissä molemmissa, mutta et oikein edes tiedä kummassa.

Toisen paikan kadut kahviloine sekä pubeineen ja puistot penkkeineen, mutta toisaalta sen toisen rakkaat muistojen maisemat ja lapsuuden metsät. Aina kun olet toisessa paikassa, sydämesi halajaa toiseen – mielesi elää limbossa.

Yrität mielessäsi punnita sitä, kumpi olisi se paikka johon tahtoisit asettua, mutta et edes tiedä olisiko kumpikaan se oikea. Tämä maisema on nykyisyytesi, mutta samalla lastesi lapsuuden maisema. Tämä on ensimmäinen koti, jonka he oikeasti muistavat ja nämä kadut ovat heille ne muistojen maisemat, maisemat joihin he palaavat muistoissaan. Entäpä jos joskus palaatte niihin toisiin rakkaisiin maisemiin, kaipaavatko lapset nykyisiin maisemiin ja kokevat ne sinulle metsät ja kadut täysin vieraina?

Entä jos tämän paikan jälkeen on vielä toinen paikka ennen paluuta sinne lapsuutesi mielenmaisemaan, onko lapsilla laisinkaan juuria ja etsivätkö he juurettomina identiteettiään? Haluaisit heille samanlaisen huolettoman lapsuuden kuin itsellesi. Sydänystäviä naapurissa – ovikellon soiton päässä, jäätelöltä maistuvia pitkiä huolettomia kesälomia, aurinkorasvan tahmaamia uimapukuja, keinupehmistä naapuruston lasten kanssa sekä yökyläilyä isovanhemmilla. Entä jos he muistavat lapsuudestaan vain juurettomuuden tunteen sekä vaihtuvat maisemat. Voivatko he muistella lapsuuttaan samalla kaiholla kun itse omaasi?

Aina kun istut lentokoneessa matkalla toiseen rakkaaseen paikkaan, pieni koti-ikävä pistää rinnassa. Olisiko elämä helpompaa juuri siellä toisessa paikassa? Toisaalta mietit, viihtyisitkö enää vanhoissa maisemissa, vaikka kuinka kaipaisit – onko aika kullannut muistot ja romantisoitko mielessäsi.

Elämä etenee, ihmiset jatkavat elämäänsä – aivan kuten sinäkin jatkat siellä toisessa paikassa. Lapsia syntyy, on häitä, syntymäpäiviä, tapaamisia – molemmissa paikoissa. Koet olevasi aina vähän väärässä paikassa, väärään aikaan. Et halua vieraantua vanhoista ympyröistä liiaksi, mutta samalla haluat päästä täysillä mukaan uuteen elämääsi uudessa rakkaassa paikassa. Odotat aina seuraavaa tapaamista ja seuraavaa matkaa – molempiin suuntiin.

Sydämesi kaipaa aina vähän jotain tai johonkin. Tuudittaudut tunteeseen siitä, että lapsesi saavat kasvaa maailmankansalaisiksi ja ehkä he saavat joskus asettua pidemmäksi aikaa jonnekin, jossa tuntevat olevansa kotona – oli se siellä tai täällä.

Eräs asia on kuitenkin tosi ja sitä et voi muuttaa, nimittäin arki. Arki se on arkea molemmissa paikoissa ja jauhelihakastike maistuu täysin samalta molemmissa, pyykit kasaantuvat ja tiskejä tiskataan – ympäristö on vain eri. Elämä on tässä ja nyt – menneisyyteen emme voi palata ja tulevasta emme tiedä.

Olemme saaneet viimeisten päivien aikana nauttia Suomesta matkustaneen ystäväni ja tämän ihanan kuopuksen seurasta. Tänään halasimme ja sanoimme: ”Nähdään pian”, mutta seuraava ystävä saapuukin onneksi jo huomenna.

Nämä vierailut antavat ihanaa piristystä arkeen ja ovat juuri oikeaa lääkettä ikävään, mutta ne tuovat samalla sen kaihon. Koitan kuitenkin muistuttaa, että nämä vierailut eivät tosiaan pääty hyvästeihin – sanomme ainoastaan näkemiin.

x Henna

Avainsanat: #omaelämä #ulkosuomalainen

Suhteet Oma elämä Rakkaus