Seikkailunnälkäisestä reissaajasta mukavuudenhaluiseksi perhelomailijaksi
Vietimme juuri muutaman päivän miniloman Espanjan aurinkorannikolla. Kyllä juuri siellä, missä asuu suuri suomalaisyhteisö (ja brittiläisyhteisökin löytyy ja ehkäpä myös norjalainen) ja paikassa, jossa voit myös saada esimerkiksi lääkäripalveluja suomenkielellä ja paikassa, josta löytyy jopa suomalainen koulu.
Jotkut true travellerit saattaisivat kauhistella valintaamme, nähden kohteen vain vyölaukkujen ja eläkeläisten paratiisina, mutta kerrottakoon tässä välissä aurinkorannikon olevan muutakin!
Ennen lasten syntymää reissasimme melko paljon ja halusimme matkoiltamme kokemuksia, kulttuuria ja hyviä ravintoloita.
Tutkimme Tripadvisorista erilaisia ravintoloita, joita testasimme ja kirjoittelimme itsekin arvosteluja paikoista, joissa kävimme. Vietimme lomia kävellen kaupunkien katuja ja etsien uusia jännittäviä paikkoja, menimme konsertteihin sekä pyörimme museoissa.
Nyt näin kahden pienen lapsen kanssa matkustaessa haluamme lomalta edelleenkin hyvää ruokaa ja kokemuksia, mutta ennen kaikkea haluamme lomalta helppoutta ja pakoa arjesta.
Lomamme ovat siis hyvin erilaisia kuin ennen – ja sanoisin, että hyvä niin.
Nykyisin on erittäin miellyttävää matkustaa paikkaan, jossa ei tarvitse siivota, kokata ja pyörittää arkea samalla tavalla kuin kotona ja kohde valikoituukin helppouden ja ilmaston mukaan kulttuuritarjonnan sijaan.
On helppoa kun lapset viihtyvät ja heille löytyy tekemistä ja samalla saa itsekin pienen hengähdystauon ja se jos joku on lomaa.
Myönnettäköön kuitenkin, että se vanha matkustajapariskunta nosti päätään tälläkin Costa Del Solin reissulla kun yritimme ujuttaa pienen kulttuuripläjäyksen yhteen päivään – vain huomataksemme sen olevan täysin turhaa.
Suunnitelmissamme oli pieni kävely kaupungilla, (melko kaukana lomaresortistamme) ihastellen maisemia ja vilinää. Kuitenkin noin 30 minuuttia käveltyämme alkoi jälkikasvumme osoittamaan kyllästymisen merkkejä ja tajusimme, että ei ole lainkaan miellyttävää kenellekään kuunnella kitinää ja kävellä kuumuudessa työntäen 2-vuotiasta rattaissa, miehen kävellessä käsi kädessä tylsistyneen 3,5-vuotiaan kanssa.
Asumme kaiken lisäksi nykyisin suurkaupungissa, jossa nähtävää ja koettavaa löytyy vaikka joka päivälle, joten lomalla ei ole pakko harrastaa kulttuuria.
Palasimmekin tuon pikaisen pyrähdyksen jälkeen altaalle ja tadaa, olimme tyytyväisiä koko porukka.
Tajusin siinä kylmää juomaa rantatuolissa siemaillessani, lasten leikkiessä isänsä kanssa uima-altaassa, että tämä on loman tarkoitus nykyään – helppous nimittäin.
Kun pääsee lomalle paikkaan, jossa joku toinen siivoaa ja hoitaa ruokapuolen, on lomani jo täydellinen.
Ehkäpä lasten kasvaessa lomamme muuttavat muotoaan, kuten asiat yleensä ajan kuluessa tuppaavat tehdä. Voi olla, että vuosien päästä etsimme lasten kanssa yhdessä viehättäviä pieniä ravintoloita sivukujilta ja vaellamme kaupungin katuja tai lähdemme patikoimaan vuoristoon. Tällä hetkellä lomamme kuitenkin koostuvat pääasiassa uima-altailla hengailusta, pallomeristä, pomppulinnoista ja ravintoloista, joista löytyy myös lasten menu – ja se on mahtavaa, sillä se tarkoittaa todellista lomaa myös meille vanhemmille.
En todellakaan häpeile tai koe nykyistä lomailuamme tylsäksi, vaan suoraan sanottuna nautin siitä täysin siemauksin. Saatan kuulostaa kliseiseltä sanoessani tämän, mutta onnelliset lapset – onnelliset vanhemmat!
Mukavaa viikonloppua Lontoosta!
x Henna
