Pipo päässä pakkassäässä, vai miten se menikään?
Tällä viikolla mittari on täällä Lontoossa näyttänyt aamuisin vain muutamaa plusastetta ja olenkin kaivellut pipot sekä tumput esille. Tämä kylmä keli iski kyllä puun takaa, sillä vielä pari viikkoa sitten pystyi nauttimaan päiväkahvit puistossa + 18 asteen lämpötilassa! Pieni stressi kuitenkin puski päälle kun tajusin, etttei tullut pakattua Suomesta mukaan niitä kaikkein lämpöisimpiä rukkasia, mutta onneksi miehen työmatka suuntasi Suomeen alkuviikosta ja sain ”tilattua” varastokamoista mukaan lisää lämmikettä tytöille ja itselleni. Muuttokuormaa muutama kuukausi sitten pakkaillessani otin mukaan tietysti kuravaatteet molemmille sekä kumisaappaat. Myös kuorihousut ja lämpöisät ulkotakit löytyivät kuormasta. Ajattelin myös, että sadeasut ovat aivan ykköshankinta jokaiselle lapselle täällä Englannin sateissa, mutta voi kuinka väärässä jälleen olinkaan.
Puiston sitkeät sissit tihkusateessa 😀
Vain hetken täällä asuttuamme pistin merkille, kuinka paljon englantilaisten lasten pukeutuminen poikkeaa pohjoismaisista. Puistoon valikoituu täkäläiselle lapselle jalkaan usein farkut tai vastaavat ja takkina palvelee useimmiten jokin siistimpi takki, joka on melkein aina auki. Pipo ja hanskat ovat harvinainen näky, jopa pienillä taaperoilla. Viime viikolla törmäsin puistossa tyttöön, joka temmelsi kukkamekossa ja remmikengissä +5 asteen tihkusateessa huulet sinertäen. Täytyypä vielä tähän väliin kehua, että leikkipuistot ovat olleet aivan mahtavia täällä joka paikassa.
Joka kerta ollaan positiivisesti yllätytty uudessa leikkipuistossa
Eilen suunnistimme lähipuistoon tihkusateella ja meidän lisäksemme leikkikentälle oli eksynyt vain yksi perhe (Sattuipa muuten olemaan erään Ylellä Suomessa pyörineen suosikkisarjani näyttelijä toinen näistä aikuisista JA jo toinen näyttelijäbongaus samasta sarjasta). Tämä ehkä hieman selittää varustekysymystä. Täällä ei ole totuttu ulkoilemaan joka säällä, kun taas Suomessa suunnataan päiväkodeissakin ulos, vaikka mittari näyttäisi -15 ja lunta sataisi vaakasuoraan. Jostain keskustelusta bongasinkin, että skandilapset tunnistaa jo kaukaa ulkovarusteista ja joka säällä ulkoilusta.
Löytyi jotain tuttua eräästä puistosta
Suomessa on tällä hetkellä äitipiireissä kovassa huudossa tietyt merkit ja brändit, mutta täällä en ainakaan vielä ole vastaavaan törmännyt. Itse ostan lastenvaatteita milloin mistäkin ja en ole lastenvaatteita harrastava äiti, joten olin Suomessa aika pihalla näissä vaatteita koskevissa keskusteluissa. Minulle ei olisi sanoneet ”dropit” ja ”frillat” mitään, ellen olisi kavereiden ja somen kautta kuullut aiheista. Small talk ei täkäläisissä playgroupeissa ole ainakaan omalla kohdallani pyörinyt lastenvaatteiden ja niiden merkkien ympärillä, joten on onneksi ollut jotain sanottavaakin.
Täällä ei myöskään pääse koulussa harrastamaan kilpavarustelua, sillä kouluissa on koulupuvut käytössä. Jopa esikoisen nurseryssa on paikan logolla varustellut vaatteet lapsilla, joten koulupukuihin totutellaan monesti jo pienestä pitäen. Tämä käytäntö on kaltaiselleni laiskalle äidille oikein sopiva ratkaisu. Eipä ole hankala miettiä aamulla, mitä pukee lapselleen. Tosin satuin kuulemaan, että koulupuvuistakin oli saatu vännettyä jossain koulussa. Ei kuulemma opettaja kelpuuttanut jonkun halpaliikkeen koulupuvun housuja, vaan oli tarkistanut housujen lapusta ostopaikan ja väärän liikkeen housuissa kouluun tulleet passitettiin ostamaan uudet tietystä liikkeestä. Sitä paitsi eiköhän isommat lapset sitten keksi jokin toisen jutun, joka on aivan must kun vaatteilla ei pääse kilpailemaan. Itse muistan oikein hyvin omasta varhaisnuoruudestani, kuinka Micmacin housut (juuri ne hirveät taskuttomat stretch-hirvitykset) oli pakko olla, jos halusit olla muodin allonharjalla. Oi aikoja, oi tapoja!
Taidan kyllä jatkossakin olla läheisen puiston outolintu, joka tuo lapsensa puistoon joka säällä ja pukee lapsensa ylpeänä ulkohousuihin ja haalareihin! Omat, eivätkä lastenikaan hermot nimittäin kestä koko päivää sisätiloissa. Ei ole olemassa huonoa keliä, on vain vääriä varusteita, taisi joku viisas joskus todeta.
-Henna