Ei panikkia (enää)
Muistan ensimmäisen paniikkikohtaukseni edelleen erittäin hyvin, vaikka siitä on kulunut jo kohta viisitoista vuotta. Oli aikainen kevätaamu ja olin bussissa matkalla kouluun isovanhempieni luota. Olin ollut isovanhemmillani yötä vanhempieni ollessa matkoilla ja kuljin bussilla kouluun kotimme lähelle. Bussimatka kesti 45 minuuttia ja oli yleensä varsin pitkästyttävä. Kyseisen matkan alkupuolella aloin kuitenkin kärsimään vatsakivusta. Muistan, kuinka […]