Viikonlopun kuulumisia ja uuden viikon odotusta
Kulunut viikonloppu sujui melko rauhallisissa merkeissä. Perjantaina olimme koko perhe kotona, sillä torstain matkustus otti veronsa ja kaipasimme rauhallista kotipäivää ja pyykkiäkin oli kasaantunut reissun päällä kiitettävästi. Mies päätti pitää etäpäivän ja työskenteli kotona sen verran kun pystyi. Päätimme tosin yhteistuumin, ettei etäpäiviä kannata pitää – ainakaan kovin usein, sillä työntekoa meidän kotonamme voisi verrata työntekoon eläintarhan apinahäkissä. Melua nimittäin riittää, saatat astua banaaniin liikkuessasi keittiöstä olohuoneeseen ja joku roikkuu jatkuvasti lahkeessasi. No, kaikesta huolimatta pyykit tuli pestyä ja mies sai muutaman työasian hoidettua. Ei todellakaan sovi meidän porukalle kotipäivät näin muutenkaan. Ulos on päästävä vähintäänkin kerran päästelemään höyryjä ja hengittelemään raitista ilmaa (niin raitista kun täällä Lontoossa voi hengittää!)
Lauantaina päädyimme perinteiseen puistopäivään höystettynä hyvällä kotiruoalla. Täytyy sanoa, että olemme päivä päivältä tyytyväisempiä asuinalueeseemme. Naapurissa sijaitseva puisto on nimittäin aivan uskomattoman viihtyisä sekä aina yhtä kaunis. Oli ihanaa huomata, kuinka muutamat pensaat jo kukkivat, ja kuinka jotkut kasvit olivat niin kauniisti nupuilla. Eräskin pensas tuoksui aivan uskomattoman hyvältä ja meidän lisäksemme muutama muukin pysähtyi haistelemaan tätä huumaavaa lähestyvästä keväästä kertovaa tuoksua. Lämpömittari lähenteli kymmentä astetta ja naureskelimme miehen kanssa, kuinka keli muistutti läheisesti perinteistä suomalaista vappukeliä – vain räntä puuttui. Tosin voi hyvinkin olla, että vielä helmikuussa joudumme kärsimään pakkasista täälläkin, joten en vielä uskalla intoilla lähestyvästä keväästä.
Sunnuntaina päätimme hypätä junan kyytiin ja halusimme viedä lapset katsomaan Towerin linnaa sekä Lontoon Cityn muitakin nähtävyyksiä. Suomessa lomaillessamme luimme nimittäin iltasaduksi mieheni vanhan kirjan Karhuherra Paddingtonin seikkailusta Towerin linnassa. Tämä tarina korppeine sekä pihvinsyöjineen oli jäänyt kolmevuotiaamme mieleen, joten pitihän tätä maamerkkiä käydä ihastelemassa. Päädyimme tällä reissulla ainoastaan ulkopuolelle ihastelemaan linnaa, mutta kuulemma hän menee mummin kanssa katsomaan linnaa sisältä käsin – tämä selvä!
Mielestäni Thamesin rantoja pitkin käyskentelyssä on jotain todella kotoisaa sekä rauhoittavaa. Lokkien kirkuna sekä veden solina lämmittävät tämän rannikkokaupungin kasvatin mieltä. Sunnuntaina City oli muutenkin mukavan rauhallinen kun toimistotyöntekijät olivat suuremmaksi osaksi viikonlopun vietossa. Tower Bridgelläkin mahtui hyvin kävelemään – toisin kun yleensä arkipäivisin. Piipahdimme samalla reissulla haukkaamaan huikopalaa johonkin italialaistyyppiseen ketjuravintolaan, joka oli todellinen pettymys. Ei ketjuravintoloihin mennä fine diningiä harrastamaan, mutta pakastepitsa sekä 5 punnan pullovesi eivät kovin lämmitä mieltä. No, tietääpähän jatkossa, mihin ei kannata suunnata nälissään.
Alkava viikko on tosiaan kovin jännittävä monella saralla! Esikoinen aloittaa lähes ummikkona täkäläisessä päiväkodissa ja itselläni olisi opiskelua tiedossa. Opiskeluni tapahtuu nyt vielä kotoa käsin, joten kuopukselle ei ole vielä tarvinnut hommata (ylikallista) hoitopaikkaa. Innolla siis kohti uutta viikkoa sekä uusia seikkailuja. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
-Henna