Suolaa hiuksissa

Meillä alkoi kesäloma tänä vuonna vähän aikaisemmin kun minun piti kiirehtiä Sisiliaan jo toukokuun lopulla. Ensimmäinen päivä kesäkuuta saapuivat jo ensimmäiset asiakkaat meidän rantatalolle. Tytöillä olisi ollut vielä viikko koulua, mutta opettajan luvalla saivat lähteä aikaisemmin kesälomien viettoon. Auto starttasi Padovasta seitsemän aikaan aamulla ja olimme Sisiliassa, Ragusassa puolelta öin saman päivän aikana. Matkaa kertyi n.1500 kilometriä mutta se meni niin nopeasti kun minulla oli niin hyvästi käyttäytyvät tytöt matkakavereina. Ei kuulunut yhtään kitinää takapenkiltä.

Oli niin ihana herätä seuraavana päivänä maalla lintujen viserrykseen.

Tytöille on suuri vapaus päästä vapaana juoksemaan maatilan suurilla tiluksilla.

13-16.6 järjestettiin Ragusassa ”A tutto volume” kirjafestivaali. Mukana oli monia italialaisia huippu kirjailijoita, journalisteja ja politiikkoja. Festivaali oli kymmenes ja tänä vuonna juhlistettiin tapahtumaa kaksinkertaisella kirjailijajoukolla. Oli niin ihana seurata kuinka kirjailijat esittelivät omia teoksiaan toinen toistaan kauneimmilla kaupungin piazzoilla. Me käytiin kuulemassa myös lastenkirjailijoita, joista erityisesti yksi jäi päälimmäisenä mieleen.

Oikealla puolella oleva kirjailija-kuvittaja Barbara Cantini, joka on kirjoittanut lapsille tarkoitetun Mortina-kirjasarjan. Se on käännetty jo kahdellekymmenellekuudelle kielelle ja ensi syksynä se käännetään myös Suomen kielelle.  

Näiden ensimmäisten lomaviikkojen ajan olen turistien vastaanoton lisäksi juossut, joogannut, uinut ja saunonut. Meillä on ihana suomalainen sauna täällä Sisilian mökillä.

Sauna on se ainut asia mitä kaipaan Suomesta, oman perheen lisäksi. Harvia kiukaalla saa hyvin ne tarvittavat kovat suomalaiset löylyt.

Maalla asuu myös kilpikonna. Hänen ikää ei tiedetä. Hän asustaa meidän yhdellä maatilan sisäpihalla lehtien alla. Tytöt löysivät hänet muutama kesä sitten. Olen yrittänyt kysellä kilpikonnan alkuperää, mutta kukaan ei tiedä mistä hän sinne on tiensä löytänyt. Lasten isovanhempien mukaan hän on asustellut pienessä puutarhassa monia kymmeniä vuosia.

Samassa, kilpikonnan asuttamassa puutarhassa, kasvaa myös meidän mantelipuu, joka näyttää että tänä vuonna saamme ison erän manteleita.

Ja unohtamatta meidän kapriksia, joita ilman en voi enää elää. Niitä on pakko saada kala-aterian sekaan, salatteihin ja muihinkin ruokiin. Niiden kukkien huumavaa tuoksu ajautuu meille sisälle asti. Eilen keräsimme purkillisen kapriksia. Laitoin ne likoon suolaveteen vuorokaudeksi. Sen jälkeen ne kuivataan ja laitetaan purkkiin karkean merisuolan kanssa.

Kesäloma ei ole mitään ilman merta! Meren tuoksu ja sen suolaisuus iholla on sitä mistä talvella haaveilen.

Tuosta kuvasta kun katsoo suoraan eteenpäin voi näkyä Malta. Ainakin mielikuvituksessa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *