Meillä alkoi kesäloma tänä vuonna vähän aikaisemmin kun minun piti kiirehtiä Sisiliaan jo toukokuun lopulla. Ensimmäinen päivä kesäkuuta saapuivat jo ensimmäiset asiakkaat meidän rantatalolle. Tytöillä olisi ollut vielä viikko koulua, mutta opettajan luvalla saivat lähteä aikaisemmin kesälomien viettoon. Auto starttasi Padovasta seitsemän aikaan aamulla ja olimme Sisiliassa, Ragusassa puolelta öin saman päivän aikana. Matkaa kertyi n.1500 kilometriä mutta se meni niin nopeasti kun minulla oli niin hyvästi käyttäytyvät tytöt matkakavereina. Ei kuulunut yhtään kitinää takapenkiltä.

Oli niin ihana herätä seuraavana päivänä maalla lintujen viserrykseen.

Tytöille on suuri vapaus päästä vapaana juoksemaan maatilan suurilla tiluksilla.

13-16.6 järjestettiin Ragusassa ”A tutto volume” kirjafestivaali. Mukana oli monia italialaisia huippu kirjailijoita, journalisteja ja politiikkoja. Festivaali oli kymmenes ja tänä vuonna juhlistettiin tapahtumaa kaksinkertaisella kirjailijajoukolla. Oli niin ihana seurata kuinka kirjailijat esittelivät omia teoksiaan toinen toistaan kauneimmilla kaupungin piazzoilla. Me käytiin kuulemassa myös lastenkirjailijoita, joista erityisesti yksi jäi päälimmäisenä mieleen.

Oikealla puolella oleva kirjailija-kuvittaja Barbara Cantini, joka on kirjoittanut lapsille tarkoitetun Mortina-kirjasarjan. Se on käännetty jo kahdellekymmenellekuudelle kielelle ja ensi syksynä se käännetään myös Suomen kielelle.  

Näiden ensimmäisten lomaviikkojen ajan olen turistien vastaanoton lisäksi juossut, joogannut, uinut ja saunonut. Meillä on ihana suomalainen sauna täällä Sisilian mökillä.

Sauna on se ainut asia mitä kaipaan Suomesta, oman perheen lisäksi. Harvia kiukaalla saa hyvin ne tarvittavat kovat suomalaiset löylyt.

Maalla asuu myös kilpikonna. Hänen ikää ei tiedetä. Hän asustaa meidän yhdellä maatilan sisäpihalla lehtien alla. Tytöt löysivät hänet muutama kesä sitten. Olen yrittänyt kysellä kilpikonnan alkuperää, mutta kukaan ei tiedä mistä hän sinne on tiensä löytänyt. Lasten isovanhempien mukaan hän on asustellut pienessä puutarhassa monia kymmeniä vuosia.

Samassa, kilpikonnan asuttamassa puutarhassa, kasvaa myös meidän mantelipuu, joka näyttää että tänä vuonna saamme ison erän manteleita.

Ja unohtamatta meidän kapriksia, joita ilman en voi enää elää. Niitä on pakko saada kala-aterian sekaan, salatteihin ja muihinkin ruokiin. Niiden kukkien huumavaa tuoksu ajautuu meille sisälle asti. Eilen keräsimme purkillisen kapriksia. Laitoin ne likoon suolaveteen vuorokaudeksi. Sen jälkeen ne kuivataan ja laitetaan purkkiin karkean merisuolan kanssa.

Kesäloma ei ole mitään ilman merta! Meren tuoksu ja sen suolaisuus iholla on sitä mistä talvella haaveilen.

Tuosta kuvasta kun katsoo suoraan eteenpäin voi näkyä Malta. Ainakin mielikuvituksessa.

Me juhlimme New Yorkissa mieheni nelikymppisiä. Olimme matkalla kahdestaan ilman lapsia, joten sekin jo antoi oman jännityksensä matkaan. Kahdeksan vuoden jälkeen olimme yhtäkkiä viikon lomalla kahdestaan. Pystyisimme kiertämään kaikessa rauhassa suurimman osan New Yorkin museoista ja kävellä koko päivän auringonlaskuun saakka. Minulle oli ensimmäinen kerta isossa omenassa. Kaupunki oli yhtä mahtava kuin olin aina kuvitellutkin. Kulttuuri anti oli ihan omaa luokkaansa. Museot hyvin organisoituja ja kaupunkissa oli helppo liikkua riippumatta sen miljoonista ihmisistä. Minulle matka tarkoittaa kaupungin kiertämistä melkein sata prosenttisesti.

Lähdimme aamulla aikaisin liikenteeseen. Ihan ensimmäisenä päivänä tutustuimme Guggenheimin museoon, joka oli arkkitehtoonisesti upea rakennus. Frank Lloyd Wright on antanut kyllä parastaan.

Meidän hotelli sijaitsi Tribecassa joten siitä oli helppo lähteä kiertämään kaupunkia. Kaikista kaunein museo oli ehdottomasti  Frick Collection joka löytyy 70th St Fifth Ave kohdalta.Tämä yksityis kokoelma oli teräspohatan, Henry Clay Frickin, omassa kodissaan mikä oli avattu yleisölle. Uskomattoman kaunis! Taide kokoelma oli omaa luokkaansa.Täältä jäi mieleen Vermeerin upea teos.

En kirjoita tässä jokaisesta museosta missä kävimme vaan te näette ne kuvissa. Mainitsen sen sijaan ne mitkä jäivät ehdottomasti mieleen.

Olen kiertänyt täällä Italiassa ja Pariisissa kaikista hienoimmat ja upeimmat museot että esim. Impressionistit ja Italialaiset taiteilijat jätän tässä mainitsematta.

Mikä jäi parhaiten mieleen ja sydämeen oli Meatpacking District ja Highline. Myös Whitney Museum of American Art oli monella tavalla mielenkiintoinen.

Voisin asua New Yorkissa vain Central Parkin vuoksi. Sen magia sai pysähtymään ja hengähtämään kaupungin hektisyydestä.Siellä oli joogaajia, perheitä piknikeillä ja lenkkelijöitä vaikka minkälaista.

Olemmekin suunnittelemassa jo seuraavaa New Yorkin reissua yhdistäen siihen myös New Yorkin maratoonin.

Harlem on se osa Manhattanista joka jäi mieleen sen erinlaisuudestaan. Olin hyvin utelias Harlemin suhteeseen. Halusin nähdä sen aitouden ja sankin sen mitä odotin. Harlem on pysynyt sellaisena vuosikymmeniä. Tietysti osaa Harlemin kuvaa on muokannut muutamien kuuluisuuksien ostamat ja kunnostamat asunnot. Me kävimme kuuuntelemassa gospellia Abyssianian Baptist Churchissä, Apollo Theaterissa ja kuuntelemassa jazz jamia Marjorie Eliotin yksityisasunnossa. Kävimme syömässä ruotsalais-etiopilaisen, superkokin, Marcus Samuelssonin ravintolassa, Red Roosterissa. Voin suositella sataprosenttisesti.

Minun New York on upeita museoita, hyviä ravintoloita, ihmisten värikkyys ja kaikkea sitä mitä en pysty sanoiksi pukea. New Yorkissa voit saada valtavan menestyksen urallasi ja toisena päivänä löytää itsesi kadulta. New York on suurien vastakohtien kaupunki, joka ottaa yhtä paljon kuin antaa. Minulle tämä kaupunki sai suuria tunteita pintaan ja tiedän että meidän tutustuminen ei jäänyt vain tähän kertaan. Paljon näimme mutta myös paljon jäi näkemättä. Ei viikossa voi vain nähdä kaikkea näin suuressa kulttuurin mekassa.