Onko musiikkimaku tärkeää?

Mitä musiikkia kuuntelet?

Siinä on vaikein ja vihastuttavin kysymys, jonka tiedän.

Vaikka se kuuluu treffien peruskauraan, en totu siihen ikinä. En tiedä, miten kysymykseen kuuluisi vastata: luetella ne bändit, joista tykkää eniten nyt vai eniten kautta aikojen? Ainakin minulla on bändirakkauksia, joita en kestä enää kuunnella. Kun mökkireissulla rallatetaan vuodesta toiseen discoilevasta kaisasta tai sydänsuruissaan ulvoo liian monesti jag saknar dig mindre och mindre, biisistä tulee rakas, mutta sietämätön.

Tylsään namedroppailuun en taas viitsi lähteä.

Vaikka tiedän, että vastapuoleen tekisi suuremman vaikutuksen Haim kuin Him, minun tekisi mieli sanoa jälkimmäinen ihan vain siksi, että näkisin tyypin reaktion. Genreniputuksissa on sama juttu.

Työkaverini on eri mieltä.

Hänen mielestään musiikkimaku on kenties tärkein tieto, jonka vastapuolesta voi onkia. Sillä saa nopeasti muodostettua tyypistä kuvan, sillä lempibändit kertovat ihmisestä paljon, työkaveri perustelee.

Ymmärrän pointin, mutta mielestäni suora kysymys on siihen väärä tapa.

Jotain asioita voi kysyä suoraan, kuten ammattia ja asuinpaikkaa. Musiikkimakua taas ei, vaan sen kuuluu tulla ilmi itsestään. On paljon luontevampaa kertoa ohimennen päräyttävästä keikasta tai siitä, että lempparitriolta tulee uusi lp. Suorasta kysymyksestä seuraa vain brassaileva tai vaivaantunut vastaus, enkä pidä kummastakaan.

Työkaveri mielestä olen aivan väärässä.

Voin ollakin.

Koetimme keksiä, vaikuttaa asiaan kenties ikä (kasvoiko radion vai netin tahtiin) tai arvot (musiikki on koko elämä vs. ihan kiva juttu), mutta emme tulleet mihinkään lopputulokseen. Ehkä joku viisaampi tietää.

En kuitenkaan jousta siinä, että kun minulta kysytään lempimusiikistani, kieltäydyn vastaamasta. Sitä ennen punastun ja takeltelen. Onhan kyse tärkeästä asiasta.