”Hippa svenskar gillar… ja, vadå? Surdegslimpor, åttabitars Nintendo och Seinfeld-maraton, men inte designkopior, chicklit och Mia Törnblom.”

En voinut vastustaa. Koska kiinnostukseni Ruotsiin jatkuu vain, kirjan sivuuttaminen Fidassa epäonnistui.

Hippa Svenskars Guide on jo vuoden vanha, eli käytännössä kiistämättömästi wanha juttu, mutta epäkiinnostavaa se ei siitä tee. Opas esittelee cooliudenkaipuista ihmistyyppiä ja heidän mieliasiansa.

Vaikka aihe on piirun verran vaivaannuttava, kuten alakulttuurien verbalisointiyritykset lähes aina ovat, ruotsalaisuus häivyttää myötähäpeää tarpeeksi. Ihmisten lokerointi on rasittavaa, mutta kun tapahtumapaikkana ja vertailukohtana eivät ole omat kotikulmat, vaivaannuksen kestää. Ihmistyypit ovat tarpeeksi tuttuja, että ne tunnistaa, mutta lempilistoineen sopivan etäisiä, ettei kaiken suhteen tarvitse tuskastella, että sjutton också, kellä terolla muka tosissaan on vielä stringhylla himassa.

Kuten Fullbokhylla kirjoitti, opas on parhaimmillaan aikalaisdokumenttina: kymmenen vuoden päästä sen sisällöille virnuillaan kuten nykyään olkatoppauksille ja siniselle kajalille, mutta samalla ajatellaan ”precis så var det”.

Kuva: Kakao