Vihaan, vihaan, vihaan! Etenkin tätä strukturalistista.

Merkin merkitys on suhteellinen, se riippuu merkin suhteesta muihin merkkeihin. Merkki on olemassa materiaalisesti vain merkitsijänä, merkitsijän viittauksen kohteena oleva merkitty taas merkkijärjestelmässä.

Mieleen palaavat lapsuuden typerät lallatukset tyylillä keksijä keksi keksi keksin, keksittyään keksin keksijä keksi keksineensä keksin. Sjutton också!!

Ei minulla muuta. Merkittävää viikonloppua vaan kaikille. Kuvaan voitte soveltaa sitä itseään.

Kuva: Hilavitkutin

Jos syyllisyys kaivaa tai ei ole ketään, jolle avautua, mene Tunnustusten luolaan. Niin ovat tehneet monet muutkin:

”Tyttöystäväni (23 v.) on neitsyt. Se on minun vikani.”

”Olen syönyt kastematoja kesällä ja olen jo sentään 45 vuotta.”

”Mua ällöttää lihavat ihmiset.”

”Haluaisin kuulla jonkun ihmisen sanovan minulle rakastan sinua.”

Sivusto on kiehtova yhdistelmä rippituolia ja sosiaalipornoa. Joku tunnustaa hakanneensa isänsä, toinen pissanneensa lapsena uima-altaaseen. Varkaudet ja pettämiset ovat vakiokamaa. On vihapuhetta, itsesäälirypemistä ja syvää katumusta.

Riippuu varmaan mielialasta, tuntuuko muiden mokailuista lukeminen vahingoniloiselta, ahdistavalta vai vapauttavalta, mutta kannattaa kokeilla. On armollista lukea muiden töppäyksistä, koska niiden rinnalla oma syntilista alkaa vaikuttaa herttaisen vähäpätöiseltä.

Kuva: Perromania