Minimalen lopettaa
Niin nyt on.
Minimalen on tullut kahden ja puolen vuoden ikäisenä tiensä päähän.
Jee!
Syitä lopettamiseen on monia.
Ajanpuute on niistä suurin. Kesätyö Hesarilla nielee kaiken ajatusenergian ja syksyn varalle minulla on uusia tuulia. Minun on myös ollut vaikea tasapainoilla sen kanssa, mitä jaan. Liika oman elämän esittely on jurppinut, mutta myös pimittäminen tuntunut etäiseltä.
Kaikki syyt yhdessä ovat saaneet aikaan tunteen, että balanssi uupuu.
Siksi on parempi hilpaista ulos bailuista, kun ne ovat parhaassa iskussa. Ja nythän ne ovat: Lilyllä menee älyttömän hyvin. On ollut ilo kujeilla mukana alusta asti.
Lopetan kirjoittamisen viikon päästä. En tuntenut omakseni sellaista lähtöä, että yllättäen julkaistaan heippapostaus, joka jää viimeiseksi. Minusta se on ilkeää. Kuin dumppaisi rakastajan ilman keskusteluja.
Siksi päätin kertoa lähdöstäni jo ajoissa, jotta meillä on aikaa höpötellä.
Olen tykännyt Lilystä tosi, tosi paljon.
Onnellisimmillani olen ollut, kun kirjoitukset saivat ihmiset suuttumaan, symppaamaan ja havahtumaan. Olen ylpeä kaikista sanoistani. Etenkin matkoilla tuskailin, kun täytyi pitää blogia, mutta nyt postaukset ovat ihana aarre.
Kadun vain yhtä asiaa:
sitä, etten ikinä kirjoittanut talteen asioita, joita sanoitte tästä blogista.
Siksi kuulisin niitä mielelläni nyt.
Jos siis olet salainen lukija, joka ei koskaan tullut sanoneeksi mitään, nyt on hetki. Tai vaikka olet kertonut samat stoorit jo viidesti, kerro vielä kerran. Sana on vapaa: mitä rakastitte, mitä vihasitte? Millainen Minimalen oli, mikä juttu jäi parhaiten mieleen?
Vastapalveluksena kerron teille yhden jutun:
olette aivan ihania.
