Varoitus: pinnallista ruikutusta luvassa.

Eiffel otti Zen Dayz -palstan keskustelussa esiin tärkeän asian: eri jumpat eritasoisille liikkujille. Hän toivoi jumppaerottelua ”rauhallisille (ja ihan suoraan sanottuna rytmitajuttomille heilujille) ja sitten hikeä ja verta raastamaan meneville.”

Pakko tunnustaa, että niin minäkin.

Rytmitajuton heiluja on nimittäin jumppaajatyyppi, jota on mahdoton sietää. Hänelle yksinkertaisetkin liikkeet ovat liikaa. Kun pitää nostaa, heiluja laskee. Kun mennään oikealle, tiedätte kyllä, minne heiluja menee. Pieniä liikemokia sattuu kaikille, mutta heiluja sössii kaiken. Siis ihan kaiken.

Johtuuko kyvyttömyys rytmitajun tai kehonhallinnan vajaatoiminnasta? Miten muuten pelkkään askelkyykkyyn on mahdollista sotkea mukaan velttoa lanneliikettä ja huojuvaa käsivartta? Ja onko minkään todennäköisyden mukaista, että heiluja osuu ihan aina eteen?

En tahdo kuulostaa agressiiviselta, onhan kaikilla oikeus hikoilla tyylillään. Erilaisuutta pitää sallia, mutta mieluiten muualla kuin jumppatunnillani.

Pitäisikö minun katsoa peiliin ja itseäni, ei peilin kautta heilujaa, ja hävetä syvästi? Vai irtoaisiko joltakulta edes vähän vertaistukea?

Kuva: Hubpages

 +

Ei, en keksinyt vaivaannuttavaa otsikkoa itse. Vastussa on Tikkurilan Metropolia.

Sen digitaalisen viestinnän ennakkotehtävä kuuluu tyylikkäästi näin: konseptoi Helsingin hipstereille delux-pulkka, joka herättää muissa hipstereissä kateutta.

Hävettää. Nuorisokulttuureilla ratsastaminen on aina vain niin hirveää. Hipster-pulkka menee samaan kategoriaan kuin lehtijutut pissiksistä ja nuorisoslangista. Yritetään olla ajan hermoilla, mutta oikeasti juna meni jo. 

Tehtävänannossa häiritsee kuitenkin myötähäpeää enemmän se, että se asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan. Pitäisikö kempeleläisen hakijan todella tietää, mikä on hipster? Jos ei ole aavisustakaan, mikä helkutti on fixi tai mitä tekemistä viiksillä on pulkan kanssa, suoritus voi jäädä melko kehnoksi. 

Asetelma on sama kuin takavuosien äidinkielen yo-kokeessa. Analysoitavana oli sarjakuva, jossa hahmo pyysi antamaan stidit. Tee siinä sitten kuuden pisteen kuva-analyysi, kun keskeinen sana on monille ei-helsinkiläisille hepreaa.

Julmaa. Miten tällaista ennakkotehtävää voidaan edes arvostella? Arviointikiteereiksi mainitaan muun muuassa luovuus ja tehtävänannon noudattaminen. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Onko sensoreilla hyppysissään salainen lista, että tätä ne viiksivallut kadehtivat, rasti ruutuun jos pulkasta löytyy paikka a) R&A -lipuille b) vinyylisoittimelle c) Eamesin DWS:lle. Ajatuskin vihloo.

Vaikka korkeakoulut taistelevat hakijoista, ei pitäisi sortua näin pääkaupunkikeskeisiin ja epäreiluihin tehtävävänantoihin. Ennakkotehtävät voivat olla inspiroivia, hauskoja ja yllättäviä, mutta samalla tasapuolisia ja ajattomia.

Kuvat: Lelushoppi ja Highsnobiety