Luovuin kaikista tavoitteistani ja elämäni tarkoituksen etsimisestä

Minulle tavoitteet ovat olleet tärkeä motivaattori elämässäni. Olen unelmoinut pieniä ja suuria asioita. Joihinkin tavoitteisiin olen päässyt, jotkut ovat taas ajan myötä muuttaneet muotoaan. Olen kuitenkin huomannut viime aikoina, että liialliset tavoitteet eivät ole olleet hyväksi henkiselle hyvinvoinnilleni. Olen joissakin asioissa kärsimätön, mikä on tuonut turhaa kärsimystä elämääni.

Nyt on kuitenkin tullut aika luopua kaikista tavoitteistani elämässäni. Myös siitä isoimmasta, eli miljoonan varallisuudesta. Ja tässä on miksi.

Tavoitteet eivät enää ole osa elämääni

Minulla on ollut tavoitteita, jotka ovat liittyneet uraan, elämään ylipäätään ja talouteen. Olen suunnitellut joitakin asioita hyvin tarkkaan vuositasolla ja määrittänyt askeleita, miten tavoitteeseeni voin päästä. Seuraan näitä tavoitteita joko kuukausittain tai kahdesti vuodessa. Elämäni on siis pyörinyt hyvin tarkkaan tavoitteiden ympärillä, mikä on vienyt aikaa ja jaksamista, sekä tuonut stressiä elämääni.

Enää en kuitenkaan halua voida huonosti.

Tavoitteista luopuminen on minulle iso asia, sillä ne ovat tuoneet motivaatiota päiviini. Tavoitteettomuudesta olen kuitenkin löytänyt uudenlaisen motivaattorin ja rakenteen elämälleni.

Esimerkiksi luovun nyt tavoitteestani miljoonan varallisuudesta, mutta aion silti elää niin, että tämä olisi minulle tulevaisuudessa mahdollista. Mikä on sitten ero entiseen? En suunnittele ja elä elämääni enää tämän tavoitteen mukaan täysillä. Säästän edelleen, mutta en pyri maksimoimaan säästösummiani enkä tekemään sellaisia valintoja arjessani, jotka tukevat täysin tuota tavoitetta. Maaliin voi päästä rennomminkin.

Myös uran ja palkkakehityksen suhteen minulla on ollut selvät ja aika isotkin tavoitteet. Huomasin, että kun tavoitteeni eivät edenneet haluamassani ajassa, toi tämä todella paljon huonoa oloa elämääni. Nyt hyväksyttyäni, ettei ura ole kaikki kaikessa ja voin saavuttaa unelmani myös pienemmällä työmäärällä – jos niihin on edes tärkeää päästä –, pystyn ottamaan urani paljon rennommin. Työni ja palkkani ei määritä minua, miksi siis antaisin sille painoarvoa elämässäni?

Entä sitten elämän tarkoitus?

Tavoitteiden rinnalla luovun myös ajatuksesta elämäni tarkoituksesta. En enää etsi tarkoitusta itselleni mistään ulkoisista asioista. Haluan vain olla onnellinen ja se on jo tarpeeksi iso tarkoitus elämälle. Tämän myötä pystyn myös paremmin ottamaan vastaan ne mahdollisuudet, joita elämääni tulee eteen, kuin silloin, jos elän tarkkaan suunnitelmien ja haaveideni mukaan.

Olen ymmärtänyt, että elämässä on paljon suurempia asioita, kuin työ tai menestyminen, mikä on juurikin muokannut näkemystäni elämän tarkoituksesta. Päämääränä elää onnellisesti ei tarvitse saavutuksia tai materiaa. Nämä pikemminkin vievät vain onnellisuutta kauemmaksi.

Natasha Helwigin sanoin, olemme täällä elääksemme. Emme tienataksemme, stressataksemme, todistaaksemme, emme edes miellyttääksemme. Vain elääkseen.

Tähän minäkin aion pyrkiä. Enemmän aikaa läsnä tässä hetkessä, nauttien siitä mitä on. Nähden kaikki ne ihmeet, joita elämä eteen tuo.

Seuraa blogia: Blogit.fi | Instagram | Pinterest