Karsin tavaran, jonka olen omistanut 22 vuotta
Viimeaikoina on tullut pieniä erävoittoja tavaran karsimisen suhteen, kun olen karsinut tavaroita, joita olen kuljettanut mukanani vuosikymmenestä toiseen. Nimittäin taannoin karsin tavaran, jonka olen omistanut jopa 22 vuotta! Päätös on kestänyt aikaa ja olen valmistellut itseäni siihen, mutta nyt viimeinkin on tullut aika luopua.
Kompastuskiviä karsimisessa
Yksi suurin kompastuskivi etenkin itselleni on ollut karsimisessa se, etten ole ollut varma mihin tavarat tulisi laittaa eteenpäin. Pitäsikö yrittää myydä vai antaa suosiolla pois. Toisinaan jollakin tavaralla on arvo itselle, jota harvemmin muut näkevät. Tällaiset tavarat jäävät pyörimään nurkkiin, kun en saa päätöstä aikaiseksi, eikä roskakorikaan tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Kirpputoripöytää en haluaisi enää ottaa, vaan haluaisin päästä tavaroista heti eroon. Tämä ihan siitä syystä, että kirppismyynti aiheuttaa itselleni turhaa stressiä, jota haluaisin pyrkiä välttämään.
Olen myös huomannut miettineeni, että koska olen omistanut tämän tavaran jo niin pitkään, en voisi luopua siitä. Että minun pitää kuljettaa tätä vielä seuraavat 22 vuotta mukanani. Olen päässyt tästä ajatuksesta miettimällä kuinka vähän olen tätä tavaraa tänä aikana käyttänyt sekä ylipäätään tarvinnut ja kuinka tavara voisi päästä parempaan käyttöön jossakin muualla. Näin olen antanut itselleni luvan päästää irti ja saanut tunteen, että teen tavaralle hyvää antamalla sen eteenpäin.
Muutin ajatustani karsimisen taustalla
Karsimisessa minua on auttanut eräs ajatus. Mietin jokaisen vaikean esineen kohdalla, haluanko pakata tämän mukaani ainoaan reppuuni. En usko, että tavarani koskaan mahtuvat yhteen reppuun, mutta haluan päästä mahdollisimman lähelle tätä. Sen vuoksi ajatusleikki siitä, mikä on oikeasti tärkeintä ja hyödyllisintä elämässäni on auttanut päästämään turhista tavaroista irti.
Joidenkin tavaroiden kohdalla minua edelleen mietityttää takaraivossani, entä jos haluaisinkin vanhempana muistella esineiden kautta elettyä aikaa. En kuitenkaan voi säilyttää kaikkea tällaisia sentimentaalisia ja mitä jos -tavaroita, joten oppia luopumaan on tärkeää. En myöskään usko, että muistan jokaisen kirjan tai korun, jonka olen joskus omistanut, joten minua lohduttaa eräällä tavalla tieto, että karsittuani tavaran, pian en edes muista sitä. Ja tämä on merkki siitä, etten oikeasti tarvitse tätä asiaa. On parempi, että minulle turhat tavarat menevät käyttöön, sillä silloin ne tavarat saavat toteuttaa tehtävänsä.
Näiden avulla olen pystynyt alkaa päästämään irti asioista, jotka ovat olleet joskus minulle erityisen tärkeitä, mutta eivät ole sitä enää. Rakastin joskus maalata vesiväreillä, mutta nyt mietin myyväni kaikki taiteilijatarvikkeet pois. Jos haluan joskus maalata, ostan mustaa mustetta ja yhden pensselin. Tämän pitäisi olla riittävä ja ihanan minimalistista.