Unelmista totta – Vaihdoin suorittavan työelämän rennompaan
Ajattelin pitkään, että menee kymmeniä vuosia, jotta voisin viimein toteuttaa unelmani – unelman pienemmästä työajasta ja suuremmasta ajasta itseni kanssa. Suunnittelin tarkkaan kuinka paljon minulla tulisi olla säästettynä ja miten pääsen tähän tavoitteeseeni, jotta voin eläköityä aiemmin. Loin 5-vuotissuunnitelmia, pidin kirjaa tuloista ja seurasin tarkkaan menojani. Työajan vähennys oli jotain, jota harkitsin vasta vuosien päähän.
Kaikki tämä kuitenkaan miettimättä missä olen nyt.
Täytin päiväni tehtävillä, joiden luulin edesauttavan tavoitteeseen pääsyäni. Tein 100 % työtä ja opiskelin tähän oheen, jotta voisin olla työelämässä enemmän, tienata enemmän. Minulla ei ole kovinkaan isot kuukausitulot, palkkani on alle mediaanipalkan. Kun priorisoi elämässä säästämisen, tuntuu kuin mikään rahasumma ei riitä kuukaudessa ja aina on vain saatava enemmän.
Käännettyäni ajattelutapaani, huomasin, että voin pärjätä vähemmällä ja saavuttaa sillä silti tavoittelemani varallisuuden. Nimenomaan ”voin pärjätä vähemmällä” eli voin tienata vähemmän.
Niinpä päätin vaihtaa rahan aikaan jo nyt.
80% työaika oli pelastus
Teen nyt 80 % työaikaa, mikä on ollut huima parannus elämääni ja arkeeni! Teen joustavasti töitä, mutta pyrin aloittamaan työpäiväni kuuden aikoihin aamulla. Tällöin saan lopetettua päivän jo ennen puoltapäivää. Minulla on siis käytännössä melkein kokonainen päivä vain itselleni.
Ensimmäinen viikko tätä uutta järjestelyä on nyt meneillään ja voin nyt jo todeta olevani tähän enemmän kuin tyytyväinen! 1,5 tuntia lisää aikaa päivään on sanoinkuvaamaton ja jo tämä määrä on lisännyt hyvinvointiani ja etenkin palautumistani huomattavasti. Nyt voin antaa itselleni luvan olla tylsistynyt, eikä tästä tarvitse tuntea huonoa mieltä. Enää ei ole pakonomaista tarvetta suorittaa, vaan voin ottaa myös rennosti.
En vielä tiedä kuinka kauan tätä kokeiluani jatkan. Alkuperäinen tarkoitus oli kokeilla ennen kesää kuukauden ja muuttaa työaika pienemmäksi syksyllä pidemmäksi aikaa. Nyt kuitenkin pohdin, jos pitäisin tämän pidemmänkin aikaa.
Stressitöntä elämää
Idea työajan vähentämisestä lähti siitä, että halusin enemmän aikaa opiskelulle. Olin ollut tyytymätön työelämään jo jonkin aikaa ja koin lähes päivittäin stressiä, jännitystä ja ahdistusta työstäni. Minun piti saada otettua etäisyyttä työhön, jotta se ei veisi minua pidemmälle sairauslomalle, minkä vuoksi innostuin työajan vähentämisestä ja tätä myöten myös downshiftaamisesta. Olin myös valmis pitämään välivuoden opinnoista.
Tavoitteista luopuminen oli itselleni se viimeinen syy, minkä vuoksi olin valmis vähentämään työaikaani.
Työ on ollut minulle monta vuotta se #1 prioriteetti, joten tästä päästäkseni minun oli pakko antaa enemmän aikaa muulle elämälle ja vähentää tätä osaa siitä, jotta voisin ottaa työni rennommin. Perfektionismi minussa kävi vain liian raskaaksi.
Viime aikoina on ollut monia oivalluksia, mitkä ovat muokanneet ajatusmaailmaani ja asioita elämässä, joihin haluan panostaa. Nyt asenteeni työhön on se, että se on vain yksi niistä monista askareista, jota päivän aikana teen, ei se pääasiallinen asia, jonka ympärille päiväni rakentuvat. Nyt viimein olen saanut etäännytettyä itseni työstäni ja voin huomata, ettei työni määritä minua enää ihmisenä. Elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita.
Mitä teen tällä ”ylimääräisellä” ajalla?
Lyhyt vastaus on, että en vielä tiedä. Suorittajana en varmaan jaksa olla kovin pitkään toimeettomana, joten varmasti jollain täytän pian päiväni. Minulla on mielenkiinnonkohteita, joista mielelläni lukisin enemmän. Olen myös erityisen tehokas keksimään itselleni projekteja, joilla täyttää päiväni. En kuitenkaan halua vaihtaa työtä työhön verrattaviin asiohin, vaan pikemminkin nauttia hetkistä ja tehdä asioita, jotka tukevat hyvinvointiani niin henkisesti kuin fyysisesti. Tämän vuoksi en haluaisi etunenässä käyttää tätä aikaa opiskeluun, mutta etenkin syksyn tullen varmasti joudun tässä joustamaan. Onneksi ennen sitä ehtii laiskotella.
Ennen kaikkea haluan tällä ajalla tehdä asioita, jotka edistäisivät onnellisuuttani, ja tällaisia asioita lähden nyt etsimään ja testaamaan. Etenkin liikuntaan haluaisin nyt panostaa. Katsotaan millaisiksi päiväni muodostuvat, mutta pyrin ainakin vain nauttimaan tästä ajasta ja toivottavasti stressittömästä elämästä.