La cuenta por favor

Varoitus: me ei välttämättä tulla ikinä kotiin.

Mulla oli tietysti jonkinlaisia positiivisia ennakko-odotuksia Espanjaa ja Madridia kohtaan (pohjautuen tietenkin Serranon perheeseen, 10 vuotta sitten tehtyyn lomamatkaan Aurinkorannikolle ja yhteen kahden viikon Gran Canarian reissuun, ja siinäpä ne sitten onkin) mutta ne kaikki ylittyi kyllä satakertaisesti pelkästään eilisen päivän aikana. Selvisin perjantaina kaiken raivoamisen, siivoamisen, pakkaamisen ja purkamisen jälkeen nukkumaan joskus puolen yön jälkeen. Tuttuun tapaan Markku veteili sikeitä 5 minuutin jälkeen  mutta mä pyörin ja mietin kaikkea mikä voi mennä pieleen. Alle kolmen tunnin ”unien” jälkeen roudasin yhden matkalaukun à 16.8 kiloa, urheilukassin, käsilaukun ja itseni 7 kerrosta portaita alas (kiitos vaan HOAS hissiremontista) ja Hakikseen bussia odottamaan. Siinä odotellessa ehdin neuvoa muutamaa todella kännistä bailaajaa eri busseihin ja todistamaan muutaman vasta tutustuneen parin matkaa jatkoille. Jostain syystä olin satavarma, että kentällä jokin kusee pahemman kerran mutta ainoastaan turvatarkastuksessa sain selitellä laukusta löytynyttä proteiinijauhopussia. Ja joo Tiina mä tiedän, että sä kielsit mua laittamasta sitä käsimatkatavaroihin. Mutta siitäkin selvittiin ilman huumekoiria. Molemmat lennot (Helsinki-Berliini, Berliini-Madrid) meni a) kuola poskella nukkuen b) itkien just edellisenä iltana puhjennutta tärykalvoa, ja vastassa odotti kaksi ihanaa käkkäräpäätä hokien ”Oh Kaisu you are so beautiful I love you” ja paljon poskisuudelmia. 

Tän asuinalueen nimi on Canillejas ja Markku asuu yhden metropysäkin päässä eli lähellä. Pihalla on tietenkin uima-allas ja se täynnä kylmää vettä ja lapsia. Onneksi voin vedota kipeään korvaan ja pysyä poissa vedestä ainakin viikon. Uima-allas kuuluu kahden talon ja yhteensä 30 asunnon asukkaille, jotka kaikki on kuin jotain yhtä suurta perhettä. Kovin moni ei puhu englantia, joten tätä mukaa toivottavasti osaan kahden kuukauden päästä jotain muutakin kuin ”la cuenta por favor”. Tavoitteet eivät tosin ole kovin korkealla. 

paella.jpg

Tätä me syötiin tänään: Paella

sangria.jpg

Sangriaa altaalla, kelpaa

En todellakaan tiedä miksi mutta en saa näitä kuvia yhtään pienemmäksi. Ei sillä, että olisin ihan hirveästi edes yrittänyt. Sitten keskustaan eksymään!

Kommentit (2)
  1. ai no hyvä! mulla nää täyttää koko ruudun kerralla mut kukapa ei haluais katella esim mun reisiä koko näytön leveydeltä 😀 paella oli hyvää! 

  2. Voi kaisu! Pienet kuvat on kökköjä, nää hyvät. Nauti muru. Ps. Paella näyttää samaa aikaa ällöttävältä ja siltä että sitä pitäs maistaa nyt heti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *