Itkuhan näitä pulleroita katsellessa meinasi tulla. Niin ovat söpöjä ja kauniita ja ja ja. Että voikin hiivan ja alustamisen ja oikeiden lämpötilojen ihme lämmittää toiveikkaan pullamaakarin sydäntä! Katselen nyt heidän parin kuukauden takaisia luihuja lättyserkkujaan ajan kultaamalla hellyydellä, sisäistäen lopullisesti että olemme siirtyneet uuteen, onnistuneiden leivonnaisten aikaan.

Muistatteko Ringo-puhelimen. Showviewn. MiniDiscin. WAPin. Miniluottokortit. Ask Jeeves? Kun Hennes avattiin Itäkeskukseen? Navinäppäimen? Kun HSL oli HKL, kuukausikortti paperinen ja siinä oli siniliila leima? Irtsarit markka-aikaan, ennen grammahintaa. Tennispalatsin kun se oli vielä autio. Vanhan linja-autoaseman kuopan Kampissa. Tavastian edessä olevan nurmikkopenkan missä istuttiin kesällä ja lakattiin kynsiä. VIVA-kanavan. OMO-puhelimen. Filmnetin. Kukkuran. Pukevan. Salmiakkijauheen. Kotiintuloajat. Ekat tekstarit. Kirjastossa […]

Niin siellä vois olla sukkahousuissa ja keittää kahvia ja vois olla vaikka kukkia ja kasveja ja työhuone, radio joka huoneessa ja kuvia meidän kavereista. Kissa ja lautalattia ja kokkikirjoja. Sinne kun menis niin huoahtais eteisessä että ”jes, kotona” ja siivoominenkin tuntuis kivalta koska se olis oma koti. Siellä olis tilaa leikata vihanneksia ja pyöräyttää sämpylät […]

Löytyi Sokoksen lattialta. En kestä! Onko kyseessä yksinäinen mummo? Onko mummolla huono muisti? Onko mummolla muita ystäviä kuin kissa? Miksi mummo syö itse vain greippiä? Kestääkö kissan masu kuohukermaa? Käykö mummo tarkoituksella pienissä erissä kaupassa jotta olisi edes jotakin tekemistä päivisin? Ja tekee joka kerralle oman pikku ostoslistansa? Eikai mummo ole vain greippidieetillä? Eikai sekä mummo että kissa […]

Vantaalaistunut Syntymähäjy, Ylityöllistetty projektipäällikkö ja Komean kollin yksinhuoltaja. (=Hullu kissanainen)

Musta on tullut pusuttelija. Suukottelija. Muiskauttelija. Sellainen kovaan ääneen alati moiskautteleva maanvaiva (teen sen ärsyttävän MUAH äänen) tai konekiväärin lailla pikkusuukkoja tykittävä rakkauden käsiase. Toisinsanoen arkkityyppi sellaisesta ihmisestä jota en aiemmin katsonut kovinkaan hyvällä. Ajattelin ennen että jaan mielummin suuria syviä suudelmia ajan kanssa kuin pieniä poskisuukkoja sinne tänne. Mutta ajat ja nainen ovat muuttuneet. Nyt tapa on krooninen […]

Yksi parhaita lastenkirjoja omasta lapsuudestani on Mauri Kunnaksen Hui Kauhistus!. Se oli ainoita pelottavia juttuja mitä sai luvan kanssa lukea (tai katsoa). Parasta oli tietty jos isi tai äiti luki ääneen ja sai rauhassa etsiä kuvasta pikkulakanoihin kääriytyneitä haamuja tai varjoihin piiloutuneita lepakoita. Kuvissa on loputtomiiiin etsittävää ja niistä välittyy edelleen ihan oma hyisevän hauska tunnelma. […]

”Havainnoi sitä luonnollista hyvää, joka arjessasi tapahtuu.” Ööh! Ihanasti sanottu uudessa Gloriassa (3/12)! Kykenenkö kiitollisuuspäiväkirjaan on sitten eri asia, mutta voi tuhannen tulimmaista aion listata hyvin sujuvia asioita. Ihanasti sanottu sekin. Ei ”itsensä voittamisia”, ei ”menestystä”, ei ”saavutuksia”. Ihan vaan hyvin sujuvia asioita. Onpas naistenlehdet nyt kovin armollisia.

Olen parikymppinen nuori nainen pääkaupunkiseudulta. Asun yhdessä avomieheni kanssa kahdestaan. Työkseni teen lähihoitajan töitä, lähinnä pelkkää yötä. Olen juuri palkannut Personal trainerin, jonka avulla yritän päästä parempaan kuntoon.

Satu

Kuvat ovat omiani, ethän kopioi luvatta, kiitos.
Minut tavoitat; uu*********@***il.com