Pidän muutamista sanoista erityisen paljon. Pidän niiden tavasta pyöriä suussa ja että niistä tulee melkein semmoinen olo kun olisi just syönyt suklaata. Tai leipäjuustoa. Ne narskuu. Sulaa. Tekee mieli sanoa sama sana vielä kerran, mumista itsekseen, huljuttaa kielen päällä ja jättää suuhun salaa soimaan. Abnormal. Pod. Economist. Halla. Kuura. Starcruiser. Hattivatti. Comb. Kukunor. Smaragdi. […]

Ihanan Reginan keikalla. Vaikka keikkapaikka oli vähän hassu- olin kuullut karuja kaupunkitarinoita konstailemattoman kuppilakulttuurin edustajasta Freetimesta- liput oli tottakai hankittu, perjantaitunnelma odottava ja tukka kikkuralla. Kaikki poppikaverit oli mukana ja meininki hurja, oltiinhan me sentään tultu keikalle! Baariin! Sitä ei kertakaikkiaan tapahdu täällä turhan usein. Päässä soi valmiiksi viekää aseet ja muut sulorimpsut. Mutta oi voi, miksi keikan piti alkaa vasta […]

  Peltipurkit on ihania, ja limska kans. Tähän on nyt tultu. Sain näistä enemmän iloa irti kun otin pelkät kuvat ja jätin itse purkit ostamatta. Us-komatonta. Ennen olisin pökrännyt kautta kassit vääränä roudannut nämäkin kotiin odottamaan hamaa käyttöönottoaikaa, joka ei olisi koskaan koittanut. Äidille olisin voinut silti ostaa tuon Ananaskarkki-purkin kompensaationa vanhemmuuden kärsimyksistä. Äiti kun ei paljon omia nameja […]

Viime viikolla kaikissa Marimekon myymälöissä vietettiin Toriaamua. Koska keskellä talvea niitä haitarin säestämiä torikahveja ei saa edes itse Kauppatorilta, sumpit ja säestäjät oli raahattu sisätiloihin, spottivalojen alle. Ei eksynyt kahvikuppiin lokinkakkaa eikä tullut sitä torilla iskevää houkutusta hypätä hetken hurmassa Suomenlinnan lauttaan, mutta ikävä kesään kyllä tuli. Ja himo Helsinki-pyyhkeisiin. Ne on ainoat Marimekon WDC-vuoden […]

Riihivuori on yks semmoinen nyppylä täällä kaikkien näiden kummallisten keskisuomalaisten seutujen joukossa. Eräänä perjantaina sen päälle laskeutui paljon lunta ja kaksi mun kodista kotoisin olevaa ihmistä. Nimittäin me. Siellä me sitten urheiltiin ja juotiin minttukaakaota, kolhittiin päitä ankkurihisseihin ja opeteltiin uusia temppuja. Toinen meistä jäi myös kerran jumiin vessaan ja toinen rämpi naama hangessa kadonnutta pipoaan, mutta sivuutimme nopeasti nämä epäglamourit […]

Ei pidetä kiirettä, istutaan. Ei hätäillä, annetaan mennä; ei maata somemmin ainoakaan satelliitti lennä. Lauri Viita Jos tänään ehdin katsoa rauhassa kukkia tai miestäni tai taivasta tai lunta ilman sen kummempia ajatuksia ja hötkyilyä mihinkään, levätköön pääni tyytyväisyydestä pehmeänä tyynyyn. Se mitä ympärillä tänään on, se riittää. Vaikka luulen joskus että ei. Mutta kun rakas hömppä, oot kauhean […]

Runebergintorttu on parempi kuin laskiaispulla (joka muistuttaa liikaa lunta, talvisia kinoksia, katkenneita hampaita ja verta), parempi kuin ruotsalaiset pistaasin (muistuttaa hometta) ja sahramin (muistuttaa inhokkiväriäni keltaista) täytteiset vuoden ympäri tarjottavat solmut ja katit, parempi kuin eltaantunut rahkapiirakka ja parempi kuin luumusta tunkkainen tähtitorttu. Se on perinneleivonnaisista ylivoimaisesti omaperäisin ja funktionaalisin. Sylinterin mallinen ja märkä. Arrakkinen ja ylevä. […]

Kovasti on tullut taas tavaksi innostua asioista. Aloitekykyä on niin maan leesti mutta toteutuksessa tyssää. Tai pikemminkin viimeistelyssä. Miten monta kertaa olenkaan alkanut leipoa niitä piparkakkuja ja kaikki menee ihan niinkun siinä saariohjelmassa kunnes viimeistelyssä käy (minulle) klassinen kämmi: klasyyri tulee tursotettua tohkeissaan raa’an taikinan päälle. Liian monet sulaneet sydämet ovat minunkin uunissani syyttöminä syöpyneet. Pelkästä täpinästä tai lapsellisesta hötkyilystä. […]

Asun toista vuotta Tansaniassa ja työskentelen kohtalaisen suuressa järjestössä, joka organisoi vapaaehtoisprojekteja sekä safareita. Haluan kuvailla elämää Afrikassa sellaisena kuin se on, sitä kummemmin romantisoimatta tai kaunistelematta. Olen tehnyt duunia erilaisissa vapaaehtoisorganisaatioissa noin 8 vuotta eripuolilla maailmaa, enkä ole mikään naiivi maailmanparantaja.