Kun paistaa, pigmentin lisäksi kytee sisäinen paine päästä ulos hyödyntämään joka ainoa auringon porottama hetki. Olen hullu jos olen sisällä. Ulkona paistaa! Niin upea ilma! Nyt pitää nauttia! Siellä sitten viltillä maataan ja katsotaan kellosta että kauan vielä.

Kun sataa, päässä pyörii ristiriitaiset raivon ja lannistuksen sekä salaisen helpotuksen tunteet. Tähänkö tämä loma suttaantuu, ukkoseen ja seitsemääntoista pilviseen asteeseen? Mitä ihmeen kesäistä voi ihminen näissä puitteissa tehdä ja miten juoksen pakoon katkeruutta jota tuo kymmenen päivän pyllymaa-ennuste herättää?

Toisaalta: saanko nyt hetkeksi hengähtää ja luovuttaa sen alinomaisen ulosmenopakon kanssa taistelusta ja nauttia salaisesti virallisesta luvasta olla sisällä lehden ja läppärin kanssa? Miten kehtaan? Ei se ole kesälomaa.

Ei, tasapainoista hetkeä ei tästä suvesta löydy. Muutaman tunnin olen toistaiseksi viettänyt ajatusta vailla laiturilla tai ruohomatolla mansikoita syöden, mutta muutan tämä on yhtä helvettiä. 

kuva:favim