Kekäle. MIKSI?

Jyväskylän hienoimman, kalleimman merkkiliikkeen nimi on Kekäle. Niinkun Kekkilä, se lannoitefirma. Tai pökäle, se kakka. MIKSI? Miksi oi Veikko ja Maire Kekäle päätitte olla niin omanarvontuntoisia ettette voineet nimetä lastanne miksikään muuksi kuin omaksi sukunimeksenne, joka kuulostaa joko tulisilta hiililtä tai luotaantyöntävältä kikkareelta?

102.jpg

Tässä Veikko ja Maire esittelevät tuohivasua.

100.jpg

Vuonna 1982 hip ja cool Kekäle avattiin myös Kiteelle.

103.jpg

Tässä Tampereen ylpeys.

Seuraavan kerran kun menen Kekäleelle (Kekäleeseen? Kekäleesehen?) ostamaan sitä Selected Femmen nahkapuuskaa tai lahjakravattia Hugo Bossilta, otan Alkon pussin mukaan ja survon ostokseni siihen. Siinä brändissä on sentään vahvaa asiayhteyttä edustamaansa tuoteperheeseen. Arvostan. Ruotsalaisetkin aina hihittää suomalaisten rehdille Alkolle joka ei junttiudellaan kainostele, he kun joutuvat tyytymään kryptiseen Systemiin.

Jos niitä lapsia tosiaan joskus siunaantuisi, säästäisin ressut junior-liitteiltä ja kutsuisin vain reteesti Lapseksi tai Ihmiseksi. Ei kukaan tahdo olla Virtanen Virtanen tai Junior Jääskeläinen. Ja ei, rakkaalla lapsella ei ole monta nimeä. Vai oletteko koskaan kuulleet Alkoa kutsuttavan jollain lempinimellä?

kuvat: Kekäle, daa

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Avarte

Hakisinko pois? Hinta on vähän turhan kova, tiedän että näitä saa vähemmälläkin, lisäksi tapaus vaatisi uuden mustan nahkaverhoilun joka sekin kustantaa oman osuutensa.

tuoli1-pola.jpg

tuoli2-pola.jpg

Jäänee kauppaan. Yrjö olet aivan ihana mutta meillä on mukavuudenhaluiset raajat etkä mahdu asuntoomme.

Mielummin luen jo olemassa olevassa lukutuolissamme VIHDOIN loppuun jonkinlaisen jokatallaajan IT-kirjan, Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Aloitin sen jo kerran, reilu vuosi sitten. Silloin koin kuitenkin ensimmäiset 50 sivua kamalan etäisiksi ja vaikeasti lähestyttäviksi ja lopetin koko homman kesken.

tuoli3-pola.jpg

Nyt olen sivulla 297. Pelkään viimeistä sivua 469. Kauhu kasvaa. Odotin että kirja on taideälymystön kasvutarina läpi vuosikymmenten helteisessä ja haisevassa vesitornien New Yorkissa, mutta se onkin yksityiskohtainen ja eskaloituva ulkopuolisen tarkkailu asioista joita ei voi kontrolloida- taiteesta ja ihmisistä. Koko henkilövyyhti on alkanut pelottaa ja hirvittää, ihan kuin minut tahtomattani olisi vedetty mukaan tarinaan jonka lopputulosta en välttämättä ollenkaan kestä.

Nyt tarvitaan paksua peittoa, patjaa tai pehmeää tuolia jonka suojassa sukeltaa toisten karmeaan kohtaloon. En kyllä tiedä kestänkö sitä siltikään.

Mutta nyt se on liian myöhäistä. Sitäpaitsi Avartekin on varmaan jo myyty.

 

Muoti Sisustus Ostokset