Tapasin kokin ensimmäisen kerran sunnuntaina. Maanantaina jo kaipailin häntä, ohhoh, joten kun hän tiistaina kysyi lähdenkö torstaina elokuviin ehdotin että mitäs jos nähdään jo samana iltana. Ja hänelle sopi! ”Tulin just töistä, meen suihkuun, soitellaan tunnin kuluttua” mies viestitti. Ai soitellaan. Emmää ainakaan uskalla. Tunnin kuluttua mies soitti. Whaat? Sanoi soittavansa ja soitti. Eriskummallista. ”Mites vaikka picnic?” -Nähdään kohta!

Mies toi purtavaa ja juomaa, minä viltin. Meillä oli taas kivaa, miehen seurassa on jotenkin helppo olla. Hän oli taas hauska ja mukava ja lopulta pussasi minua. Menen ihan jäihin. Pussailu on jännittävää, kömpelöä ja herttaista. Samaan aikaan haluan pussata miestä mutta muutun ihan teinitytöksi joka on ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. ”Anteeks nyt kun tälleen ujostelen, tää on vaan niin jännittävää, ei oo tällasta ollut..” minä soperran. ”No kato näitä mun käsiä (tärisevät) kun mä päätän uskaltaa pussata sua!” mies tunnustaa. Pötköttelimme viltillä, minä miehen kainalossa. Mm-m, aika mukavaa.

Juttelimme niitä näitä, hän kertoi että ulkomailla asuva kaveri on tulossa Helsinkiin ja he ovat näkemässä joku päivä. Olin järkkäämässä lauantaina kesäjuhlat vanhempieni pihalla. ”Tuutte tekin juhliin!” ehdotin. ”Ai tullaan vai?” mies kysyi. Hän oli otettu kutsusta ja sanoi pohtivansa asiaa. Mies saattoi minut taas bussille ja toivotimme hyvät yöt. Yöllä mieheltä tuli viesti: ”Oot kyllä kiva. Tosi kiva. Ei mulla muuta. Hyvää yötä. :)” Nonii, saatiinhan pieniä perhosia vatsanpohjalle.

Seuraavana päivänä hän ilmoitti tulevansa juhliin. Yksin. Aivan sikarohkeaa, melkein pähkähullua. Juhlissa olisi kaikki parhaat ystäväni. Hän ilmestyi paikalle, hermostuneena, vaikkei tunne toista on hassua huomata kun toinen jännittää ihan hirveästi. Vein hänet hetkeksi vähän syrjään ja tarjosin heti juotavaa. Ystäväni olivat aivan fantastisia, he ottivat miehen kauhean kivasti vastaan, kertoivat hassuja juttuja ja kyselivät hänestä (eivät muka tienneet hänestä mitään vaikka olin kaikenlaista heille jo kertonut) ja mies oli reipas, ystävällinen ja viihtyi lopulta kolmeen asti yöllä. ”Kiitos hienoista juhlista, sun ystävät on tosi kivoja!”

Olen nyt ihan ihmeissäni koko asiasta, että yhtäkkiä jostakin putkahtaa mukava tyyppi. Haluan nyt rauhassa katsoa ihastunko minä, ihastuuko hän, katsoa mitä käy, etenkin kun olen niin kummissani koko asiasta. En tiedä oliko virhe viedä mies jo kolmannella tapaamisella ystävien eteen, koska kaikki ovat nyt hirveän kiinnostuneita ja innostuneita puolestani. Ja se on kivaa tietenkin, mutta ”noo noo tuleeko tästä jotakin” kysymykset saavat minut ahdistumaan. En tiedä. Toivon niin. Niinkuin olen toivonut viimeiset 9 vuotta. Mutta minulla ei ole vastauksia, haluan nyt katsoa rauhassa enkä halua analysoida mitään. Siitä olen iloinen, että hän oli superreipas ja piti ystävistäni. Se on minulle hurjan tärkeää.