Naisen aarrearkut

ja niitä kyllä riittää.

 

Elämää, arkea, muistoja ja tarinoita (jälleen tarinoita, ihanaa!) varastoidaan tietoisesti ja huomaamatta laatikoihin, korurasioihin, vaatekomeroihin ja käsilaukkuihin. Se johtuu osittain elämän rytmistä ja kellon tahdista laukata eteenpäin. Kun hetki ylimääräistä aikaa jostakin siunaantuu, voi arkkuihinsa kurkistella ja palata hetkiin jotka jäivät taakse. Joitakin aarteita jaetaan eteenpäin, heitetään surutta ja joitakin kiillotellaan tai viikataan. Ja laitetaan takaisin.

Käsilaukun aarteisiin voi käydä kiinni aggressiivisemmin. Naps ja kumotessaan sisällön valkoiselle sängynpeitolle levähtää koko arkinen niskakipu pohjamuruineen tahraamaan kangasta. Kourallisesta huulikiiltoja, taskullisesta kyniä ja nipusta kuitteja voi helposti keventää taakkaa. Auto tuli pysäköityä sinä sateisena päivänä kauppakeskuksen eteen josta jäljellä vain pahvilippu kahden viidenkymmenen sentin edestä. Vettä tuli niin paljon että kumppareiden jalkaan vetämisestä sai taputtaa itseään selkään. Elokuvateatterilippuja itselläni on jokaisessa laukussa. En heitä niitä koskaan roskiin. Ne vain saavat olla. Joskus käytän niitä kirjanmerkkinä.

Vaatekaappi sisältää paitojen, hameiden ja sukkahousujen sijaan koko elämän kaaren. Keltainen paita jossa levät hihat ja mustat saumurinsaumat ulkopuolella paitaa. Kuudennella luokalla se oli maailman hienoin paita jossa oli maailman ihanimmat hihat. Muistan yhä liikkeen josta se ostettiin. Marimekon turkoosiraidallinen paita oli päälläni yläasteella lähes jokaisessa minusta otetusta valokuvassa. Koska se vain oli mukava ja tunsin oloni hyväksi siinä, aina. Turvavaate. Esiintymisvaatteita elämäni tärkeimmästä harrastuksesta muistuttavat jännityksestä, harjoituksista ja saaduista ystävistä. Sivuaalloista, ranskanleteistä ja nilkanojennuksista. Hopeaglitterinilkkasukkia äiti antoi lahjaksi puolelle suvusta kun vuosituhat vaihtui ja kaikki mikä kiilsi, oli in. Biletoppeja jolloin täysi-ikäistynyt saapui kaupungin ainoaan yökerhoon ensimmäisiä kertoja. Niissä topeissa soi päälle pukiessa alle parikymppisen tanssibiisit.

Mutta entäpä naisen yksi tärkeimmistä piiloista. Korurasia. Siellä vasta aarteita onkin. Kihlasormuksia, ensimmäisten korvareikien kunniaksi saadut kultarenkaat, rippiristejä ja kätketyiltä suhteilta saatuja lahjoja. BestFriends4-eva koruja katkenneista ystävyyssuhteista, isoäitien rintarosseja, kosintoja, lasten tekemiä käätyjä ja yksinäisiä korvakoruja. Tarinoita yli yhden tai kahden ihmisiän.

Puheenaiheet Höpsöä Syvällistä

Yhtenä iltana paljon jos viiniä join

20140805_195921.jpg

Yhtenä iltana oli pitkä valkea liinan peittämä pöytä. Vieri vieressä leipälautaset ja veitset odottamassa, että vierustoveri sitoisi liinan kaulaan ja alkaisi nauru rapujen yllä. Tilli ja rapeaksi paahdetun leivän tuoksu leijui ilmassa kulhoja ojennettaessa eteenpäin. Laseissa viiniä ja coolereissa jääpalojen kolinaa. Rapuliemet katosivat ryystämisen lomassa punaisista kuoristaan. Ravut tuli asetella mallikkaasti lautasen reunaa pitkin syömisen jälkeen kuin sotasaaliit.

Viini huljahteli kohti vatsalaukkua josta se pyörrytti mukavasti päätä. Vielä ihmiset hymyilivät jännittyneen odottavasti ja hillitysti silmät kirkkaina ja avoinna. Elävää musiikkia. Pyynnöstä soittaja tunnelmoi Cats musikaalin Memoryn.

Samalla kun taidokaat sormet juoksivat mustilla ja valkoisilla koskettimilla sulassa sovussa, minä pyörin kahden maailman välillä. Omiani molemmat. Samalla kun olin ainakin melkein aikuinen, olin kuudennella luokalla. Istuin sekä vanhan kartanon juhlasalissa mekossa ja korkokengissä sekä Dubain hotellin parvekkeella soittorasia sylissäni. Joutsenet pyörivät lasialustalla mekaanisen Memoryn soidessa. Samettiin sai aseteltua sormuksia ja koloihin korvakoruja. Ihmiset liikehtivät salissa pöydän ympärillä. Musiikki aaltoilli ja sai aikaan väreitä. Muistin kuinka ihastunut voi kuudennella luokalla olla. Kuinka koko maailma saattoi olla yhdessä luokan pojassa jolle ei uskaltanut edes puhua. Kuinka hyvältä tuntui omistaa tuo muisto ja olla samalla kasvanut siitä ulos. Kuinka hyvältä tuntui olla siinä.

 

 

Suhteet Oma elämä Musiikki Syvällistä