Kenen taloutta tulisi kaupassa ajatella?

Ostoskärry.jpg

Nainen ropeloi pakkauksia juusto-osastolla. Hän runnoo tiensä valikoidakseen koriinsa leipäjuustoista kaksi jälkimmäistä pakettia. Etummaiset jäävät tursottamaan rumasti, kuin huojuva torni odottamassa pahaa-aavistamatonta seuraavaa asiakasta.

Tästä keskusteltiin eräs kesäinen aamu kun leikkelepaketista pyöritettiin rullia suoraan suuhun ja kahvia ehti juoda toisenkin kupin.

Mikään ei voita tuoretta leipää. Pehmeää sisusta, rasahtavaa kuorta. Hikikarpalot leipäpussin ikkunassa kertovat, ettei se ole tullut myyntiin kaukaa. Mutta jos heität ruispalat aina huiviin leivänpaahtimen kautta, ei taida kyykkäämisellä olla muuta merkitystä kuin pakarajumppana.

Ostajana päättää mihin rahapussinsa kahisevan tai kilisevän sisällön käyttää. On oikeus valikoida tuoretuotteista parhaimman näköiset sitruunat, kauneimmat omenat ja samankokoiset perunat. Ja miksi maksaisi kalliilta tuntuvan hinnan kalasta, joka ei houkuta?

On järkisyy valita juustoon pitkä päiväys, jos sen kulutustahti kokoonsa nähden on taloudessa verkkainen. Mutta jos tuote on menossa pöytään ja todennäköisesti parempiin suihin jo saman illan aikana, onko sillä väliä onko päiväystä jäljellä viikko vai viisi päivää?

Miksi paistopisteen donitsin maussa olisi vikaa jos sen kuorrute on hieman reunasta kurtussa? Onko tuote jotenkin vahingoittunut jos vain sen etiketti on revennyt tai etiketti liimattu ruttuun? Kärsiikö säilykepersikan tai leikkeleen maku?

Jos kaivan aina pisimmillä päiväyksillä leimatut tuotteet enkä korreloi pakkauksen ulkonäköä tuotteen laatuun, onko oikein kauhistella elintarvikeliikkeiden hukkatuotemäärää? Voisiko kauppaostoksia tehdessään miettiä valikoimista myös oman keittiön ulkopuolelta? Edes yksittäisillä valinnoilla, leipäjuusto kerrallaan?

Kun leipäjuustonainen oli mennyt, hipsin briejuustojen ja parmesaanin luota ja oion yli kurkottelevat pakkaukset ohimennen. Lapsena sai häpeämättömästi järjestellä leviterasioita ja karkkiaskeja. Kääntää etiketit samoin päin ja kokea nautinnon iloa, kun kaikki yksittäiset pakkaukset mahtuivat samaan laatikkoon.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Lauantaitreffit Amyn kanssa

Olen odotellut uunissa kuplivan gnocchi-vuuan tuoksua viinilasin ääressä niin nälkäisenä, että puolet ennakkoon leikatusta ja kauniisti asetellusta ciabattasta on hävinnyt. Taustalla soi illan treffiseurani, tummaääninen ikuisesti nuoreksi jäänyt laulajatar. Ruuanlaittoteoriani mukaan ennen optimaalista kypsymistä saapuu tuoksu. Kakkupohjan makea vehnäinen tai laatikkoruuan mausteinen yhteen kietoutuma.

Olen taas vetänyt omaa kokkiohjelmaani, selostanut aurinkokuivattujen tomaattien pilkkomisen lomassa vetoani gnoccheihin ja raastanut mielikuvituskatsojien edessä kasan parmesaania samalla kun jauheliha huutaa apua hellalla. Saan usein viikonloppuisin kaupassa hyviä ideoita googlata jonkun uuden reseptin ja vakuuttua lopputuloksesta, joka siintää tuntien päässä. Siinä välissä ehtii hikeentyä kauppakassin painavuuteen, ravauttaa paseeratut tomaatit keittiön kaakeleille ja kauhistella viinivalintaa, jonka suoritti juosten, että ehtii bussille.

Ruuanlaittoviini.jpg

Uunista tullut tulokas muistuttaa case Veitola & Siepin ”tough morningia”. Ruokatoimittajan resepti ja kuva saa kaiken vaikuttamaan helpolta ja upealta. Kuten Siepin itselaukaisimella otettu aamukuva. Todellisuus on lähempänä Veitolan aamua (ja omiakin, ei sen puoleen). Mozzarellapalat näyttävät Halloweenteemaisilta silmäkarkeilta ja koko ruoka hölskyy epäilyttävästi. Yritän pelastaa ruuan huolettomasti päälle heitellyillä basilikanlehdillä.

Onneksi ostin viiniä toisenkin pullon ja ensimmäisen jälkeen se ei voi olla kuin parempaa. Aion viettää Amy WINEhouse iltaa katsellen illan Yle Teemalta tulevia ohjelmia artistille joka olisi viime viikolla täyttänyt 35 vuotta. Olen niin ylpeä nokkelasta sanakikkailusta. Onkohan kukaan koskaan moista keksinyt. Laitan jo illan teemaan liittyen

Gnocchi-vuoka.jpg

Gnocchi-vuoka oli esteettisestä vajavaisuudestaan huolimatta niin hyvää, että tulee olemaan myös ”ensi kerralla”. Ensi kerralla lisään sipulia ja paistan gnoccheja etukäteen hieman pannulla voissa.

Kulttuuri Ruoka ja juoma Musiikki Suosittelen