Työskentely Australiassa. Mitä se vaatii?

working working.JPG

 

Australia on upea maa ja sitä on ilo matkustaa. Kuitenkin Australia on kallis ja hintatasoltaan verrattavissa Suomeen. Jos et ole älytön massikeisari, niin kätevä rahoittaa matkustelua on työskennellä ohessa. Tähän luonnollisesti tarvitset lainmukaisen viisumin, joka oikeuttaa työntekoon maassa. Nuorille aikuisille helpoin viisumi on Working Holiday Visa. Viisumi oikeuttaa maassa oleskeluun vuodeksi ja työntekoon ilman suurempia rajoituksia. Tällä hetkellä vielä immigration sivuilla lukee, että työskennellä saisi vain 6kk samalle työnantajalle, mutta tätä rajoitusta ollaan ilmeisesti poistamassa, kun viisumin ehtoja päivitetään.

Jos et enää pysty hakemaan Working Holiday viisumia, luonnollisesti Australiaan on pitkä lista erilaisia työskentely viisumeita. Jokaisessa viisumissa on omat ehtonsa ja sääntönsä, joten oikean työviisumin löytämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Noihin viisumeihin sen enempää puuttumatta, koska en niistä oikein sen enempää tiedä.  Jatketaan tarinaa siitä, kun olet jo maassa ja sinulla on työskentelyviisumia. Jotta töiden tekeminen on mahdollista, tulee työntekijällä olla TFN, paikallinen pankkitili ja superannuation tili. Kaksi ensimmäistä ovat pakollisia ja kolmas suositeltava. Superannuation tili on eläketili, jonne kerrytät eläkettä. Periaatteellisesti työnantaja voi maksaa eläkemaksut myös itse aukaisemalleen tilille, mutta itse olen aina antanut työnantajalle tilini tiedot ja maksut on suoritettu sinne. Helpompaa sitten, kun hakee eläkemaksuja takaisin, kun on vain yksi tili.

TFN eli Tax File Number eli työntekijän veronumero tulee hakea Australian Tax Officesta. Itse hain sen netistä ja numero toimitettiin postilla majapaikkaan. Tässä kestää noin pari viikkoa. Kiireellisissä tapauksissa toimistoon voi soittaa viikon päästä hakemuksen tekemisestä ja he antavat numeron puhelimitse. Työn teon voi kuitenkin aloittaa ilman TFN numeroa, se tulee toimittaa työnantajalle muistaakseni 30 päivän sisällä työn aloittamisesta.

Pankkitilin aukaisu on helppoa. Marssit valitsemaasi pankkiin passin kanssa ja aukaiset tilin. Itsellä on Commonwealth. Australiassa ihan hyvä pankki, mutta matkustaessa Australian ulkopuolella kunnon kiskuri. En koskaan kanna mukana suuria summia rahaa, joten nostan tarpeen mukaan automaatista. Commonwealth mainostaa omia rahannostoautomaatteja, esimerkiksi Balilla näitä on useampia. Rahannoston veloitus on vain 2 AUD, mutta olen tehnyt vertailua ja todennut, että on halvempaa nostaa indonesialaisen pankin automaatista ja maksaa se 15-18 AUD lisämaksu. Kuin hurjalta kuulostaakin, mutta suoraan omalta Commonwealthin automaatista nostaessa rahan vaihtokurssi on susipaska ja jään häviölle kuin, että nostan paremmalla kurssilla toisesta automaatista ja maksan lisäpalvelumaksun.

 

cherry picker.JPG

 

Olen työskennellyt Australiassa ollessani seitsemällä eri työnantajalla. Pisimmät pestit on ollut omenafarmille 5kk, Subwayssa 4kk (ja itse asiassa olen tällä hetkelläkin samassa työpaikassa töissä. Paras palkka tähän mennessä kaikista työpaikoista, missä olen ollut töissä Australiassa) ja sporttibaarissa 4kk. Tämän lisäksi on erinäisiä lyhyempiä pestejä erilaisilla farmeilla, kuten peruna, kirsikka ja viinitilalla. Itse en koe, että työn löytäminen Australiassa olisi vaikeaa, jos on vain valmis liikkumaan. Välillä työn löytämisessä voi kestää, jos haluaa pysyä tietyllä alueella.

Itse olen löytänyt kaikki pitempi aikaiset työpaikat internetistä tai sitten Facebookista. Tähän mennessä en ole vielä joutunut jalkautumaan ja jakamaan CV:tä ympäri mahdollisia työpaikkoja ja toivoa puhelinsoittoa. Tätä monet on joutunut tekemään, joskus puhelu on tullut jo ensimmäisestä paikasta, ja joskus jopa 50 CV:n jakamisen jälkeen ei ole tullut yhtään puhelua.  Oma aloitteisuus on tärkeää. Australialaiset pitävät iloisista, energisistä ja ystävällisistä ihmisistä.

Työkulttuuriltaan Australia ei ole hirveän kaukana Suomesta. Välillä koen, että asioita näytetään ja kerrotaan kuin aivottomalle pikkulapselle, mutta tiedänpähän ainakin tarkkaan mitä minun odotetaan tekevän. Suurimmat haasteet töissä tarjoaa välillä kielimuuri. Työnantajat ovat yleensä tottuneet työskentelemään backpackereiden kanssa, joten kommunikointi heidän kanssa on yleensä aika vaivatonta. Kuitenkin asiakaspalvelutyössä välillä suureksi ongelmaksi nousee asiakkaan ymmärtäminen. Aussienkku on välillä aivan tajutonta mongerrusta; sanoja lyhennellään oman maun mukaan ja puhutaan tajutonta vauhtia. No yleensä tuska on molemmin puoleista, aussit ei ole tottunut kuulemaan suomalaista aksenttia ja ovat välillä, että eivät ymmärrä ollenkaan, vaikka oma aksenttini ei olekaan enää hirveän voimakas.

Haaveissa olisi vielä tämän viisumin aikana asua Gold Coastilla, mutta huhut kertoo, että töiden löytäminen voi olla siellä todella vaikeaa. Mutta pakkohan sinne on mentävä ja koitettava onneani muuten jää harmittamaan. Jos ei onnista, niin aina voin palata Kununurran Subwayhyn töihin 😀

 

sammakko omenan päälä.JPG

 

omenia.JPG

 

Suhteet Oma elämä Matkat Työ

Luonnonvoimien armoilla

images.jpeg

kuva täältä

Suomessa ei ole useita ääriolosuhteita ja erilaisia voimakkaita luononilmiöitä. No itselle pitkä pimeä ja kylmä talvi on erittäin ääriolosuhde, mutta sitä ei kai nyt lasketa. Tässä asiassa suomalaiset ovat onnekkaita ja luonnonkatastrofeista saadaan lukea muualta päin maailmaa.

Yksi tietty sattumus Kambodžan reissulla on aiheuttanut minulle sekä ukkosen- että hukkumispelon. Tarina lyhyenä olin pienessä paikallisessa kalastajabotskissa menossa autiosaaribileisiin keskellä merta alku yöstä, kun jäätävä ukonilma iski päälle. Tuolloin olin jo melko varma, että tähän päättyy seikkailuni. Myrskystä kuitenkin selvittiin ja seikkailuja on jatkettu traumoista huolimatta.

Asun tällä hetkellä pienen pienessä kylässä pohjoisessa länsi-Australiassa. Pomoni on ollut lomalla joulun ja uuden vuoden, joten olen ollut hänelle talo- ja koiravahtina. Täällä lämpöasteet kipuaa yli 40 asteen joka päivä ja eipä elohiiri juuri 30 asteen alapuolelle laske öisinkään. Tällaiset lämpötilat luonnollisesti aiheuttavat voimakkaita trooppisia myrskyjä. Tälläkin hetkellä verhojen välistä sinkoaa salamojen välkyntä. Myrsky on ainakin vielä tällä hetkellä kaukana, koska jyrinää tuskin kuulee. Toivottavasti myös pysyisi pois.

Vain pari yötä sitten heräsin aivan kauheaan myrskyyn. Vettä tuli vaakana, salamat valaisi taivaan ja ukkonen soi korvissa. Ja nyt en yhtään liioittele. Kun Suomessa ukkosella tulee satunnaisia salamia ja niitä seuraava jyrinä, täällä salamat ovat kuin orkesteri ja niitä tulee koko ajan ja useita yhtä aikaan, aivan kuin olisi diskossa. Jyrinä ei ole yksittäinen muutaman sekunnin läjäys, vaan se jatkuu ja jatkuu, välillä ollen matalaa murinaa ja välillä pamahtaen aivan kuin joku ampuisi aseella korvan juuressa. Pystyn tuntemaan sähkön tai paineen (miten nyt sitten kuvailisin), kun jyrinä vapautuu eri voimilla. En ole koskaan kokenut mitään sellaista, vaikka Balillakin on pari trooppista ukkosmyrskyä tullut todistettua.

Koitan siinä sitten kontrolloida omaa pelkoa ja samalla mietin miten tulee toimia, jos salama iskeekin taloon tai joudun jättämään turvapaikkani jostain muusta syystä. Hädässä tajusin, etten edes tiedä Australian hätänumeroa, jos tarvitsen apua. Tilannetta ei paranna yhtään se, että vieressä on pelosta vauhkoava iso koira. Sympatiani ovat koiran puolella, jonka aistien ja vaistojen tiedän olevan monta kertaa vahvemmat omiin verrattuna.

Toivottavasti näitä myrskyjä ei olisi enää kovin montaa edessä, mutta taidan turhaan haaveilla. Tammikuu on täällä sateisin kuukausi, joten kaipa se myös tarkoittaa paljon myrskyjä. Tähän mennessä ukkosia on ollut kaksi kahden viikon sisällä. Kuvista saatte vähän ymmärrystä minkälaisista myrskyistä puhun. Tuollaiset salamat ovat aivan normaaleja täällä päin. Kuvat on kaivettu internetistä, mutta on oikeasti otettu tällä alueella. 

 

images (1).jpeg

kuva täältä,  tämä olikin leikkaus videosta, joka kuvattu täällä

 

thunderstorm.jpg

kuva täältä

Myös Indonesiassa ollessa täytyy olla tarkkana erilaisten luonnonilmiöden kanssa. Balilla oleva tulivuori Mt. Agung on ollut jo nyt pitkään aktiivinen ja purkautuu välillä aina vähän. Joku aika sitten Balilla oli suurin hälytystila, kun Agung purkautui lievästi ja tulivuoren läheinen alue evakuoitiin. Nyt viime aikoina on ollut tällä rintamalla rauhallisempaa kunnes pari päivää sitten luin, että Agung on jälleen töräyttänyt tuhkia taivaalle. 

En osaa arvioida kuinka laajalti täysimittainen tulivuoren purkaus voisi aiheuttaa tuhoja, mutta tätä en ole pelännyt Balilla. Nyt täytyy vaan vihdoin muistaa ostaa hengityssuojain ennen kuin seuraavan kerran Balille suuntaan. Tuhka kai se suurin ongelma vähä kauempana on räjähdyspisteestä. 

Enemmän huolta, tuhoa ja ihmishenkiä Indonesiassa vie maanjäristykset ja siitä aiheutuvat tsunamit. Viime yli kahden kuukauden visiitin aikana tunsin kaksi voimakkaampaa maanjäristystä. Järistyksen keskukset kuitenki olivat maantieteellisesti silleen, että niistä ei aiheutunut jälkiseuraamuksia ja tuhoilta säästyttiin. Kuitenki vain noin puoli vuotta sitten alueella oli voimakas maanjäristys keskuksen ollessa läheisellä Lombokin saarella. Lombok koki suuria tuhoja tietyillä alueilla ja myös Gili saarilla tuhot olivat suuria. Tsunamilta onneksi säästyttiin tällä kertaa. Aina ei ole näin onnekasta vaan neljän kuukauden aikana Indoissa on ollut kaksi tuhoisaa tsunamia. 

Eihän nämä tiedot mieltä rauhoita, mutta eihän ihminen voi pelossakaan elää. Tilastollisesti Baliin ei kohdistu tsunameja usein. Wikipedian mukaan viimeisin oli vuonna 2004 ja sitä edeltävä vuonna 1979. Nämä kaksi tsunamia vaativat yhteensä vain 28 ihmishenkeä. Eli suuremmalla todennäköisyydellä kohtaloksi käy Balilla sen kaaottinen liikenne kuin luonnonkatastrofit. 

Indonesia matkustavalla tulee kuitenkin tiedostaa, että maa sijaitsee mannerlaattojen liitoskohdassa ja tämä aiheuttaa toistuvia maanjäristyksiä ja aktiivisia tulivuoria. Onneksi nykyään voi itse tarkistaa puhelimella appista, että missä maanjäristyksen keskus oli, järistyksen voimakkuus sekä tsunamivaroituksen.

Ei tämä mikään kaunis iltasatu ollut, mutta olen nyt vartonut pari tuntia, että tuleeko tuo ukkonen tänne vai ei. Jyrinää kuuluu ehkä enemmän mutta salamia ei enää näy. Että en sitten tiedä. Ehkä yritän ummistaa vähän silmää, jos se uni tulisi.

Kulttuuri Matkat