Kaikki hyvin Balilla. Matkustus on vienyt mukanaan ja eipä ole ollut aikaa mietiskellä kirjoittamista. Saavuin ystäväni Lauran kanssa Balille jo viime viikon maanantaina. Meillä oli viikko vain yhteistä aikaa, kunnes Lauralla alkoi eilen joogaopettajakoulutus Ubudin kupeessa. Näen Lauran jälleen taas kuukauden päästä koulutuksen jälkeen.

Canggu on meidän molempien lempialue Balilla, mutta tällä kertaa päätimme tehdä jotain muuta ensimmäisen viikon aikana. Vietimmekin viikon puoliksi Ubudissa ja Nusa Penidalla. Viikko olikin todella kiva, ja teimme joka päivä jotain eriä. Tuli nähtyä ja tehtyä paljon. Viimeiseksi päiväksi palasimme tuttuun ja turvalliseen Cangguun. Kävimme katsastaa yöelämän. Mites muutenkaaan. Tämän jälkeen Lauran oli mukava lähteä puhdistaa mieltä ja kehoa joogan pariin. Itse jäin Cangguun ja katsotaan tuleeko täältä enää hirveästi liikuttua. Tämän päivän teemana olisi etsiä mopo ja käydä hakemassa joogastudiolle jäsenyys. 

Olen käynyt muutaman kerran aikaisemminkin Ubudissa ja en ole oikein aikaisemmin ymmärtänyt sen hypetystä. Hyvien ruokapaikkojen löytäminen oli vaikeaa ja iltaisin ei ole mitään menoa. Ehkä aikaisemmin bilekärpänen oli puraissut liian lujaa ja en osannut antaa oikeanlaista mahdollisuutta paikalle.

Kävimme tsekkaa kaikki ne perus turistijutut niin kuin kaikki muutkin, söimme hyvin ja nukuimme. Tai mulla muutaman ensimmäisen yön aikana jetlag puski päälle ja en nukkunut kuin muutaman tunnin yössä, kun uni ei vain tullut silmään, vaikka kuinka väsytti. Päivät Ubudissa oli leppoisia ja juuri oikeanlaista rentoa meininkiä. Oli aikaa palautua matkustamisesta.

Yhtenä aamuna kävimme Amedin suunnalla vierailemassa parissa kuuluisassa temppelissä. Olin jo pitkään ihastellut kuvia näistä temppeleistä instagrammissa. Emme itse jaksaneet ajaa näille temppeleille, joten vuokrasimme kuskin ja auton aamupäiväksi. Pura Lempuyang on yksi vanhimmista ja tärkeimmistä temppeleistä Balilla. En ole koskaan saanut käyttäytymisopetusta ennen temppeliin menoa, mutta täällä kerrottiin ohjeita, miten käyttäytyä kunnioittavasti temppelissä. Turistit ovat aiheuttaneet paljon paheksuntaa paikallisten keskuudessa käyttäytymällä sopimattomasti. Ehdottomasti kiellettyä on patsaiden ym. rakenteiden päälle kiipeäminen, seremonia-alueelle meneminen sekä liian paljastava pukeutuminen. Indonesia jopa harkitsee tärkeimpien temppelien sulkemisen turisteille (lue juttu täältä), juuri siitä syystä, koska he eivät osaa käyttäytyä kunnioittavasti.

Vierailimme myös Tirta Ganggalla. Mielestäni tämä temppeli on kaikkein kaunein mitä olen nähnyt Balilla.

Matkustin Balille ensimmäisen kerran vuonna 2015. Ja se oli menoa. Sen jälkeen siellä on tullut käytyä useita kertoja vuodessa. Rakastuin Balin tunnelmaan, paikallisten ystävällisyyteen ja huumorintajuun sekä siihen, että siellä riittää aina elämää. Ehkä olen hieman erikoinen, mutta en ole se ihminen, joka yrittää etsiä sitä rauhallisinta poukamaa.

Baliin on myös rakastunut muutama muu ihminen. Viime vuonna Balilla vieraili 5,5 miljoona turistia ja turismin määrä on vain kasvussa. Totta kai suosiolla on kielteisiä vaikutuksia. Saaren infrastruktuuri ei millään ole pysynyt autojen ja mopojen määrän mukana. Tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta eivät vastaa millään saaren ajoneuvojen määrää. Yleisesti liikenne on erittäin ruuhkainen ja aikaa saa varata runsaasti.

Saarella on myös erittäin paha jäteongelma, ja roskien näkemisestä luonnossa ei voi välttyä. Aika monet ovatkin nähneet Instagrammissa surullisen kuuluisan videon Nusa Penidalta, missä meressä oli enemmän roskaa kuin kalaa. Varsinkin joulu-tammikuusa jäteongelma on pahimmillaan, koska merivirrat tuovat saarelle mukana todella paljon roskaa muualta Indonesiasta. Tuolloin rannat peittyvät merestä huuhtoutuvan roskan alle ja rantoja puhdistetaan isoilla koneilla. Balilla ei ole omaa jätehuoltoa, vaan roskat tulee viedä saarelta pois. Tilannetta pahentaa, että koko Indonesiassa ei ole järjestelmällistä jäteiden käsittelyä. Paikalliset heittävät roskat surutta luontoon ja kasvava turistien määrä vain lisää roskan määrää. Onneksi Balilla jotkut yritykset ovat alkaneet kiinnittää tähän huomiota ja yrittävät vähentää muovin määrää. Saarella järjestetään myös tempauksia, joissa kerätään roskaa luonnosta. Tämä ei tietenkään ratkaise alkuperäistä ongelmaa, mutta ainakin tässä ollaan oikeilla jäljillä.

Joillekin Bali on kaikkea muuta kuin paratiisi. Minulle Bali tuntuu jo melkein toiselta kodilta ja sinne on aina ihana palata. Ei mikään paikka ole täydellinen ja pystyn hyväksymään negatiiviset puolet helposti, koska plussia on niin paljon enemmän.

Bali on monimuotoinen matkailukohde. Melkein kaikille löytyy varmasti jotain.  Bileitä on joka ilta, Ubudissa voi viettää terveyslomaa joogan parissa, hiekkarantaa riittää kilometri tolkulla ja surffiaaltoja löytyy sekä aloittelijoille että ammattilaisille. Shoppailtavaa riittää ja pikkuputiikkeja on vieri vieressa, mutta hinnat ovat aika korkeita usein, verrattavissa länsimaiden hintoihin.

Erityismaininnan ansaitsee Balin tarjoamat ruokailumahdollisuudet. Paikallinen ruoka on hyvää ja halpaa, mutta siihen kyllästyy aika äkkiä. Ja eipä tuo haittaa, koska ravintoloita riittää ja niistä saa erinomaista ruokaa. Vegaani-/kasvisruokavaliota on erittäin helppo noudattaa ja trendikkäitä ravintoloita on paljon. Itse tykkään varsinkin Canggun ruokaravintoloista, paikka on täynnä kohtuuhintaisia ravintoloita ja koko ajan tulee uusia.

Balin läheisyydessä on monia pienempiä saaria, jotka ovat kaikki omalla tavallaan sympaattisia. Gilien saaret ovat varmaan kuuluisimmat ja suositummat. Vielä lähempänä sijaitsee Nusan saaret, joille on vain puolen tunnin laiva matka Balilta. Itseä nämä muut saaret eivät ole täysin vakuuttaneet, mutta tuovat tarvittaessa mukavaa vaihtelua Baliin.

Suurin osa balilaisista on hinduja, vaikka Indonesia onkin mailman suurin väkiluvultaan muslimienemmistöinen maa. Balin hindukulttuuri on ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen. Uskonto vaikuttaa paikallisten elämään voimakkaasti ja seremoniapäiviä on usein. Tuntuu, että kaikki elämään vaikuttavat asiat on otettu tässä uskonnossa huomioon, jopa peltisille kulkuvälineille (eli käytännössä mopoille ja autoille) on oma seremoniapäivä, jolloin ne siunataan.

Erikoisin päivä Balilla on “The day of silence”, Nyepi. Vaikka Bali onkin sykkivä turistikohde, siitä huolimatta kerran vuodessa Bali hiljenee täysin yhdeksi vuorokaudeksi Nyepin aikaan. Tuolloin saari suljetaan kokonaan. Lentokenttä on suljettu, kaikki liikkeet ja kaupat ovat kiinni ja turistien tulee pysyä hotellillaan, koska ulkona on liikkumiskielto. Myös paikalliset pysyvät kodeissaan, jolloin he rukoilevat ja meditoivat ja valmistautuvat balilaisten uuteen vuoteen. Paikalliset uskovat, että Nyepi päivänä pahat henget valtavat saaren läpi, ja koska saari näyttää asuttamattomalta henget jatkavat matkaa ilman, että jäävät saarelle. 

Balia on vaikea kuvailla kokonaisuutena. Se tulee vain kokea. Ensimmäisellä kerralla, kun saavuin Balille, en automaattisesti rakastunut siihen. Ajan kanssa ihastuin saaren monimuotoisuuteen ja vieläkin vuosien jälkeen löydän uutta nähtävää.