Palataan vielä kerran menneisyyteen ennen kuin blogi alkaa täyttyä tulevaisuuden seikkailuista.

Olin viime huhtikuussa Sri Lankalla. Ennen matkaa olin kuullut paljon hyvää maasta ja olin erittäin kiinnostunut Sri Lankan väljemmistä surffi lineupeista kuin Balilla. Odotukset oli suhteellisen korkealla.

Valitettavasti olin loukannut olkapääni Balilla surffatessa pari viikkoa aikaisemmin, joten en päässyt kertaakaan laudalla vesille Sri Lankalla ollessa. Olin tästä todella maassa, koska olin suunnitellut, että olisin pääsääntöisesti surffanut tämän kolme viikkoa Sri Lankalla. Sri Lankalla on monenlaista ja tasoista aaltoa, joten kaikille varmasti löytyy mieluisa. Itse koin pienen sisäisen hajoamisen, kun näin Mirissassa omia lempiaaltoja enkä päässyt niiden kanssa leikkimään laudan kanssa.

Yllätyksenä tuli myös, että paikat joista olin kuullut etukäteen, että olisivat todellisia turistirysiä, ihmisiä ei ollutkaan missään. Hikkaduwassa rantabaarit olivat vieretysten aivan tyhjillään ja päivälläkin turistien määrä rannalla oli erittäin maltillista. Muutaman päivän jälkeen tajusimme kaverini kanssa, että turismin high season oli ohi, koska sadekausi oli alkamassa. Jotenkin meistä kumpikaan ei ollut tullut ajatellakseen tsekata ennen matkalle lähtöä, että miten high ja low seasonit menevät. Oman kokemuksen mukaan näillä ei nyt niin paljoa ole merkitystä esimerkiksi Thaimaassa ja Balilla, joten olin unohtanut, että jossain muussa Aasian maassa tällä voi olla suurikin merkitys. Okei Sri Lankalla on ainutlaatuinen piirre siinä, että kun jossain sen osassa on sadekausi jossain muualla on kuiva kausi, vaikka saari ei olekaan mikään hirmu suuri. Kun huhtikuussa etelässä alkaa sadekausi, alkaa silloin itärannikolla kuivakausi. Luonnollisestihan myös turistivirrat menevät sinne missä aurinkokin paistaa.

Ihmisten puute olisi varmaan jollekin toiselle paratiisi, mutta itse tykkään, että ympärillä on muita turisteja, koska tämä myös tarkoittaa silloin palvelujen parempaa tasoa. Kaiken tämän matkustelun jälkeen arvostan helppoutta ja sujuvuutta. Se, että pitää etsiä ruokapaikkaa kissojen ja koirien kanssa tuntuu lähinnä ärsyttävältä. Tai siis korjaan, hyvää ruokaa oli erittäin vaikea löytää. Ruoka oli lähinnä mautonta ja pahaa. Yleensä hyvää ruokaa sai ainoastaan paikallisten pitämissä curry ja roti paikoissa.  

Jotta tästä ei tulisi vain itkuvirttä, niin kyllä Sri Lankalla on aivan omalaatuisia hyviäkin puolia. Kaikkein suuren vaikutuksen teki paikallisten rehellisyys. Milloinkaan ei tullut vaikutelmaa, että meitä yritettäisiin Aasian maiden tyypilliseen tapaan huijata. Yleensähän tämän aina tunnistaa, vaikka sille ei voisikaan siinä tilanteessa mitään.  Esimerkiksi kerran istuin ja vahdin meidän tavaroita bussiasemalla, kun kaverini oli mennyt vessaan. Seuraani lyöttäytyi paikallinen jamppa ja hän yritti myydä taksipalvelujaan kohdepaikkaamme. Sanoin jo hänelle alussa, että en ole kiinnostunut, mutta koska poika jäi viereen pyörimään juttelin hänen kanssa niitä näitä. Kun kaverini tuli vessasta takaisin, oli poika, että nyt mennään, taksi on täälläpäin. Pahoittelin ja sanoin, että menemme bussilla. Poika ilmiselvästi harmistui, ja tässä vaiheessa olen tottunut saamaan turhautuneen jopa vihaisen purkauksen myyjältä, mutta poika näyttikin meille mistä bussi lähtee ja toivotti hyvää matkaa. Harvoin näin.

Toinen suuren vaikutuksen teki kuinka helppoa maassa on matkustaa ympäriinsä busseilla ja junilla, joilla myös paikalliset matkustavat. Luonnollisesti nämä eivät ole aina nopeimpia ja aikatauluissa ei pysytä ja kulkuväline voi olla ääriään myöten täynnä, mutta tätä kautta voi nähdä palan paikallisten elämäntavoistaan ja kulttuurista. Bussit ja junat ovat myös todella halpoja. Jos taksilla maksaisit matkasta useita kymppejä, paikallisella kulkuvälineellä maksat tästä samasta matkasta muutamista kymmenistä senteistä maksimissaan pariin euroon. Suosittelen junien ja bussien käyttöä muulloinkin kuin vain tuon erittäin suositun Ella-Kandy matkan tekemiseen. Me matkustimme suurimman osan reissusta paikallisten tapaan bussiin tai junaan survottuna niin monen muun ihmisen tapaan. Myös busseissa on ihan oma tunnelmansa, kun kajareista pauhaa täysillä jokin paikallinen kipale repeatillä.

Sri Lankan suurin voimavara on sen luonnon monimuotoisuus. On rantaa vesi- ja aurinkohirmuille, muita turisteja kaihtava löytää varmasti oman rauhan tyyssijan, surffauksen lisäksi mieltä ja kehoa voi voimistaa joogalla. Rantojen lisäksi sisämaasta löytyy mielenkiintoiset vuoristomaisemat ja runsaat metsät. Luonnonpuistoihin voi lähteä bongaamaan luonnonvaraisia eläimiä, Yalan luonnonpuistossa onnekkaat voivat jopa nähdä leopardin norsujen lisäksi. Paikallisten elinkeinosta kiinnostuneet voivat vierailla teeplantaaseilla. Sri Lankan kulttuurikin on aika helposti lähestyttävä. Sri Lanka on helpompi kuin Intia, mutta edelleen mielenkiintoinen erottuen edukseen omilla buddhalaisilla perinteillään.

Vaikka itsellä jäikin vähän huono maku Sri Lankasta (tähän varmasti vaikutti oma loukkaantuminen eniten, olkapää vamman lisäksi pitkittynyt angiina söi omia fiilareita aika tehokkaasti), lähtisin sinne kuitenkin uudestaan, jos sellainen sauma tulisi. Nyt tietäisin mitä odottaa maalta ja todellakin matkustaisin maahan lähempänä vuoden vaihetta.