Päivä ehti jo iltaan ennen kuin tajusin, että tänään on ystävänpäivä. Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Nukuin tänään pitkään, koska viime yö meni todella vähillä unilla, koska joku yritti eilen murtautua meidän asuntoon ja siinä sitten istuimme kaikki kämppikset keittiön pöydän äärellä ja odottelimme poliisejä klo 2 yöllä. Vähän aikaisemmin olin ihmettelyt outoa ääntä. En kuitenkaan jaksanut nousta ylös ottamaan selvää mistä ääni oli peräisin. Kämppikseni oli kuitenkin kuullut saman ja lähtenyt katsomaan mistä ääni tulee. No siellähän keittiön ikkunan takana nuori poika oli leikkaamassa veitsellä meidän hyttysverkkoon reikää, koska olimme unohtaneet ikkunan auki. Minutti myöhemmin ja tyyppi olisi ollut sisällä. Kämppikseni nähtyään tyyppi oli ottanut äkkiä jalat alle ja kaodnnut aidatulta takapihaltamme sekunnissa. Kämppikseni ehdotti, että kaverin kannattaisi harkita uraa enemmin urheilijana kuin varkaana, koska hän oli niin nopea jaloistaan. Poliisit ilmestyivät vasta kuudelta aamulla ja pari tuntia myöhemmin uusi poliisi tuli ottamaan sormenjälkiä. Kuulemma pari päivää sitten naapurikämpissä oli käyty myös ja niihin oli päästy sisälle. Että tällaista mukavaa elämää Kununurrassa ja valitettavasti tämä on tällä joka päiväistä. 

Mutta mukavampaan aiheeseen eli ystävänpäivään tai oikeastaan ystävyyteen. Matkustaessa tapaa usein päivittäin uusia ihmisiä ja tuttavuudet muuttuvat välillä erittäin nopeasti syviksi ystävyyssuhteiksi. Kuitenkin nämä ystävyyssuhteet eivät välttämättä kanna sen pidemmälle. Ollaan se tietty aika yhdessä, sen hetkinen elämäntilanne yhdistää, ja koska oma perhe ja muut tärkeät ihmiset saattavat olla maapallon toisella puolella, on tärkeää kuitenkin rakentaa tukiverkosto ja uusi ”perhe”. Yhteiselo ja kanssakäyminen on läheistä, koska näihin ihmisiin turvautuu, kun jotain menee pieleen ja myös jakaa kaikki ilon ja onnen hetket. Vaikka ystävyydet eivät kantaisikaan tuota tilannetta pidemmälle, ovat ne kuitenkin matkustuksen parhaimpia hetkiä. Yhteisest vitsit, humalat, ilot, vaikeudet ja surut. Kaikkia tunteita tunnetaan laidasta laitaan ja suurella voluumilla, sitä elää vähän niin kuin kuplassa. 

Jotenkin tuntuu, että näin sinkkuna ystävät ovat vielä tärkeämpiä kuin olisi parisuhteessa. Luonnollisesti vapaa-aikaa ja omaa aikaa on enemmän kuin parisuhteessa ja näin on myös enemmän aikaa viettää aikaa ystävien kanssa. Ikävöin parhaimpia ystäviäni Suomesta usein. Aikaisemmin olen saanut parhaimmat ystävät mukaan seikkailuihini, mutta tällä kertaa en ole vielä heitä saanut houkuteltua maailmalle kanssani. Mutta luonollisesti tämä ei tarkoita sitä, että aion luovuttaa tämän suhteen. No onhan tämä kantanut vähän hedelmää, koska yksi ystäväni saapuu lomalle Balille huhtikussa. Kaikkein ihaninta on ystäväsuhteissa ne hetket, kun ei välillä nähtäisikään toisiamme todella pitkään aikaan tai pitäisi edes minkäänlaista yhteyttä, mutta silti kun seuraavan kerran näemme (ja välillä voi olla jopa vuosien tauko) ystävyys jatkuu juuri siitä mihin se oli viime kerralla jäänyt. Juuri tätä ystävää näen todella harvoin, koska no itse olen milloin missäkin ja hän on asunut Tanskassa jo vuosia. Ihanaa, että pääsemme nyt viettämään kunnolla laatuaikaa lempipaikassani 😀

Ystävyyden tärkeyttä elämässä ei voi korostaa liikaa. Yksinäisyys on elämän yksi pahimmista tunteista. Se syö elämänhalua ja -iloa. Ainoastaan ystävät ja perhe auttavat yksinäisyyteen. Siksi matkustaessa yritän luoda aina uusia kavereita, koska koskaan ei voi tietää milloin tapaa aivan huipputyypin, jonka kanssa tulee vietettyä timanttihetkiä. Suomessa olen paljon passivisempi tämän suhteen, varmaan siksi, kun vanhat ja luotettavat ystävät ovat siinä vierellä ja tietää, että ne eivät katoa siitä minnekään. Sitä on vähän kuin kangistunut omiin tuttuihin piireihin. Mutta eipä tuo haittaa, koska mulla on maailman parhaat ystävät <3