”ONKO MAIJALLA VOIMAA??”

Multa usein kysyttiin lapsena tätä. ”ONKO MAIJALLA VOIMAA?” Siihen vastasin hauiksia näyttäen ja ärisin ”Maijalla on voimaa!”

Tälle ollaan naurettu useat kerrat. Mun yksi lempi ohjelmista ihan pienenä (ja joskus katson edelleen) olikin voimamies ja -naiskisat. Katsoin innoissani olkkarin lattialla kun miehet veti rekkaa tai nosteli isoja kuulia maasta. Mulle on aina ollut tärkeää olla vahva. Määrätietoinen. Opetettu olemaan selkä suorassa. Aina liikkumaan. Yleisurheilu, kilpa-aerobic, kuntosali, tanssi, sulkapallo, vesijuoksu, lenkkeily jne. Liikunta on tehnyt musta ulkoisesti vahvan ja vaikka välillä tulee syystä tai toisesta pidempiäkin treenaamattomia jaksoja, niin liikunta on aina mulle tapa käsitellä ja purkaa tunteita, ajatuksia ja kehollisia lukkoja. Etenkin voimaharjoittelu vapauttaa mun kehosta patoutumia ja lisää mun hyvinvointia. Samoin kun tanssi, joka on jossain määrin toinen ääripää.

Nykyisin kysyn myös itseltäni muutenkin. ”ONKO MAIJALLA VOIMAA?” Käsitän nyt voiman paljon monimuotoisemmin, kuin ennen. Voima on mulle niin paljon muutakin kuin hauista ja pumpissa olevaa reisilihasta tai vahvaa pakaraa. Koen, että oon viime elämänjakson aikana ollu vahvempi kuin koskaan. Olen ollut vahva heikkonakin. En  antautunut mielen synkille ajatuksille, vaan pyristelin niiden kanssa aina tähän päivään asti. Voima voi olla myös sisäistä voimaa. Voimaa jaksaa vielä yksi mäki. Voimaa jaksaa seuraavaan päivään. Ja vielä seuraavaan. Ja sitä seuraavaan. Voimaa taistella sisäisiä demoneja vastaan. Aloittaa arki ja elämä alusta. Hakea apua.

Liitän voiman myös itsevarmuuteen, päättäväisyyteen ja rohkeuteen. Piirteisiin, jotka on mulle tärkeitä. Tunnen, kuinka oon alkanut löytää voimaani takaisin. Ei vain kehollista (jota ei tälleen päälle yrittävässä flunssassa kauheasti ole), vaan etenkin henkistä. Voimaa löytää iloa pienistä hetkistä ja elää omien arvojen mukaista elämää. Tunnen ehkä suurimpia onnistumisen tunteita juuri siitä, kun olen tehnyt päätöksen omien arvojeni mukaisesti tai haastanut itseäni ja voimaani.

Uskon, että tämä ulkoinen ja sisäinen voima tulee kantamaan mua pitkälle myös uralla. Voimaa kantaa vastuuta, rakentaa uutta, tehdä pyyteettömästi duunia ja voimaa haastaa itseä uusilla tavoilla.

Yhtenä tavoitteenani elämässä lieneekin, että vielä 80v mummelinakin kun multa kysytään et ”Onko Maijalla voimaa?” ,niin toivon mukaan sieltä teräsmuori vastaa äristen: ”Maijalla on VOIMAA!!”

Moiii pitkästä aikaa!!

Kuten otsikkokin antaa ymmärtää, alan pikkuhiljaa olla back in business. Mikäli olet lukenut aiempia postauksiani tai seuraat minua instagramissa (psst.nimellä @maijakyyronen) niin tiedät varmaan, että noin viimeiset kaksi kuukautta olen ollut sairaslomalla, syynä uupumus, mielenterveys, alentunut resilienssi, masennus you name it.

Syy miksi puhun tästä niin avoimesti, on se, että edelleen mielenterveyshaasteet ja esim.loppuunpalaminen on tabu, ja  jotkut idiootit edelleen ajattelee, että vain heikot ihmiset palaa loppuun tai kärsii mielenterveyshaasteista. Näinhän se tietenkään ei ole ja siksi haluankin puhua omista kokemuksista avoimesti ja antaa äänen asioille, joista edelleen paljon vaietaan. Nyt , kiitos HUS loistavan terveydenhuollon palveluiden ja terapian, olen back in business. Paluu töihin on nyt varmistunut ja se on ensi viikon tiistaina! Olen aika tietoinen missä tilanteessa kulloinkin olen henkisesti ja fyysisesti. Nyt on tullut siis aika palata töihin, sillä mieli on kohentunut riittävästi, ajatus kulkee selkeämmin, tietynlainen automaatio arkeen on alkanut palautua, ja ennen kaikke motivaatio palata töihin on suuri.

Tietysti töihin paluu tuo stressituntemuksiakin. Entä jos olenkin 2kk aikana jäänyt aivan jälkeen. Entä jos palaankin lähtöpisteeseen takaisin? Entä jos en olekaan valmis? Entä jos en kelpaakaan enää? Nämä ajatukset pyörii mielessä ajoittain. Pyrin sanomaan niitä ääneen ja kirjoittamaan niitä, sillä uskon sen lieventävän niiden sanojen voimaa mielessäni. Silti muistutan itseäni, että olen se sama Maikki. Olen hyvä kokki, minä osaan, minä pystyn.

Olen erityisen kiitollinen siitä, millaista vertaistukea ja kannustusta olen minämatkani (sairaslomani) aikana saanut ulkopuolelta. Maailmassa on paljon hienoja ihmisiä, kauneutta, apua ja hyvää, kun sen vain osaa ottaa vastaan.

Kieltämättä, vaikka kodistani on tullut vielä enemmän koti, mun turvapaikka, on kiva palata myös ”arkeen”. En usko, että annan itseni täysin hypätä suoraan takaisin oravanpyörään ja suorittamaan misamaratoonia, vaan tällä kertaa pyrin toimimaan kestävämmin, viisaammin ja enemmän itseä kuunnellen. Tasapaino työn ja vapaan välillä on oltava. Vaikka ruuanlaitto ja ravintola-ala on suurin intohimoni, on kuitenkin se vain työ. Elämässä on niin paljon muutakin koettavaa ja nähtävää.

Haluaisin loppuun muistuttaa, että jos sinä lukija kärsit mielenterveyshaasteista, alentuneesta mielestä tai tunnistat uupumisen merkkejä itsessäsi, hae matalalla kynnyksellä apua. Terapiassa tai esim.työterveyspsykologilla voi käydä juttelemassa ”arkisemmistakin” asioista, kuten työn ja vapaa-ajan tasapainottamisesta, aikatauluttamisesta tai pohtimassa kuinka parantaa työyhteisössä esim.kommunikaatiota. Asian ei tarvitse siis olla suuri, mutta mikäli annat pientenkin asioiden kasaantua mielessä, voi pohja olla syvempi, kuin koskaan kuvittelitkaan. Been there, done that!!

Siispä jälleen muistutuksena muutama hyvä kanava, mistä itse esim.olen saanut apua<3

Helsinkimissio www.helsinkimissio.fi

Mieli ry esim. valtakunnallinen kriisipuhelin 24/7 ja Sekasin chat www.mieli.fi

HUS Mieppi terapia/keskusteluapu (hakeutuminen terveydenhuollon kautta/Maisa)

Mielenterveystalo nettisivu www.mielenterveystalo.fi

Kuullaan taas! PUS!

-Maikki