Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Meissä naisissa on uskomaton feminiininen, kesyttämätön voima. Me ollaan rohkeita, herkkiä, voimakastahtoisia, temperamenttisia, suunnitelmallisia ja silti all over the place joka paikassa yhtäaikaa. Muistan kun mun eka mesu (nykyään rakas ystäväni), aloittaessani työn foodrunnerina ja saliapuna/tiskarina, huusi aina kun astuin keittiön kynnyksen yli, että ”Seis! Nainen keittiössä!” Joku herkkänahkaisempi olisi voinut loukkaantua siitä, mutta näin tilanteen, että hän ei missään nimessä tarkoittanut vitsiä loukkaavaksi ja nauroin sille. Siitä tuli yleinen vitsi.

Samassa mestassa oli töissä yksi nainen keittiössä, joka myöhemmin kapusi kansainväliseen kisamaailmaan ja Michelin-ravintoloihin. Kesällä 2018 pyysin saada mahdollisuutta työskennellä keittiön puolella. Mesuni näki minussa tahtoa, motivaatiota ja potentiaalia, vaikka mitään en juuri vielä osannut. Siispä aloitin ainoana naisena keittiössä. Oppikouluhan se oli!

Pariisissa 2024

Keväällä 2019 aloitin Kapella työt Rosterissa Turussa. Siellä keittiössä olikin yhtäkkiä puolet naisia, ja keittiötä, sekä salia johti nainen. Tähän haluan sanoa, että vaikka Kape on suustaan välillä huono ja päästelee sieltä sammakoita, niin en itse kokenut koskaan syrjintää. Päinvastoin mesta oli täynnä feminiinistä energiaa ja Kape kohteli meitä arvostaen ja oli ylpeä siitä, että hänen ravintolaa johtaa (edelleen) naiset. Sain ensimmäistä kertaa olla naisjohtajan alaisena keittiössä. Mulle ei ole koskaan ollut väliä teenkö töitä miesten vai naisten kanssa. Sukupuolella ei ole mitään tekemistä osaamisen kanssa. Joku mies voi olla jossain asiassa rokkistara siinä missä nainenkin. Taito, osaaminen, ammattiylpeys ja motivaatio ratkaisee minun silmissäni.

Valehtelisin, jos väittäisin silti, ettenkö tuntisi erityistä ylpeyttä silti naiskolleegoistani. En puolueellisuussyistä, vaan lähtökohtaisesti siitä faktasta, että olemme keittiömaailmassa vähemmistö. Harva nainen hakeutuu Michelin-keittiöihin, kestää miesten pieru-kakka-kikkelivitsejä, ronskia huumoria, painetta ja stressiä.

Nainen keittiössä on yleensä kylmässä keittiössä ja etenkin pastryssä. En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa mua on luultu tarjoilijaksi tai automaattisesti pastry chefiksi. Näytän palovammani käsistä ja oikaisen, että itseasiassa olen paistaja😅 Tää paistaja vaan tulee korkkarit jalassa töihin.

Vaikka mulla on pääsääntöisesti vain hyviä kokemuksia ainoana naisena keittiössä, en minäkään ole välttynyt ongelmilta. Mun palkkaamista on mietitty, että eihän keittiöön tule liikaa feminiinistä energiaa. Mä olen kokenut rajoja rikkovia vitsejä tai läpänheittoa haarovälistäni ja perseestäni. Mua on väheksitty. Mua on pidetty heikkona ja muhun ei oo uskottu. Mua on seksualisoitu.

MUTTA

Muhun on myös uskottu. Mua on kannustettu. Mua on autettu. Mua on kohdeltu hyvin. Mua on tuettu. Mua on kunnioitettu ja ihailtu. Ja mielummin keskityn näihin!❤️

Meissä naisissa on raakaa voimaa, feminiinistä, hoivaavaa energiaa ja me saadaan toteuttaa meidän unelmia!

Tänään naistenpäivänä ja kauniina keväisenä päivänä päätin kihartaa hiukset, meikata kunnolla ja laittaa punaisen maximekon päälle naistenpäivän kunniaksi. Hiukset latistuu ja hikoilen grillin ääressä meikit pois, mutta feminiinisyys, rohkeus, voima ja sisäinen kauneus hehkukoon koko päivän ❤️

-Maikki, se ainoa nainen keittiössä.

Moiii pitkästä aikaa!!

Kuten otsikkokin antaa ymmärtää, alan pikkuhiljaa olla back in business. Mikäli olet lukenut aiempia postauksiani tai seuraat minua instagramissa (psst.nimellä @maijakyyronen) niin tiedät varmaan, että noin viimeiset kaksi kuukautta olen ollut sairaslomalla, syynä uupumus, mielenterveys, alentunut resilienssi, masennus you name it.

Syy miksi puhun tästä niin avoimesti, on se, että edelleen mielenterveyshaasteet ja esim.loppuunpalaminen on tabu, ja  jotkut idiootit edelleen ajattelee, että vain heikot ihmiset palaa loppuun tai kärsii mielenterveyshaasteista. Näinhän se tietenkään ei ole ja siksi haluankin puhua omista kokemuksista avoimesti ja antaa äänen asioille, joista edelleen paljon vaietaan. Nyt , kiitos HUS loistavan terveydenhuollon palveluiden ja terapian, olen back in business. Paluu töihin on nyt varmistunut ja se on ensi viikon tiistaina! Olen aika tietoinen missä tilanteessa kulloinkin olen henkisesti ja fyysisesti. Nyt on tullut siis aika palata töihin, sillä mieli on kohentunut riittävästi, ajatus kulkee selkeämmin, tietynlainen automaatio arkeen on alkanut palautua, ja ennen kaikke motivaatio palata töihin on suuri.

Tietysti töihin paluu tuo stressituntemuksiakin. Entä jos olenkin 2kk aikana jäänyt aivan jälkeen. Entä jos palaankin lähtöpisteeseen takaisin? Entä jos en olekaan valmis? Entä jos en kelpaakaan enää? Nämä ajatukset pyörii mielessä ajoittain. Pyrin sanomaan niitä ääneen ja kirjoittamaan niitä, sillä uskon sen lieventävän niiden sanojen voimaa mielessäni. Silti muistutan itseäni, että olen se sama Maikki. Olen hyvä kokki, minä osaan, minä pystyn.

Olen erityisen kiitollinen siitä, millaista vertaistukea ja kannustusta olen minämatkani (sairaslomani) aikana saanut ulkopuolelta. Maailmassa on paljon hienoja ihmisiä, kauneutta, apua ja hyvää, kun sen vain osaa ottaa vastaan.

Kieltämättä, vaikka kodistani on tullut vielä enemmän koti, mun turvapaikka, on kiva palata myös ”arkeen”. En usko, että annan itseni täysin hypätä suoraan takaisin oravanpyörään ja suorittamaan misamaratoonia, vaan tällä kertaa pyrin toimimaan kestävämmin, viisaammin ja enemmän itseä kuunnellen. Tasapaino työn ja vapaan välillä on oltava. Vaikka ruuanlaitto ja ravintola-ala on suurin intohimoni, on kuitenkin se vain työ. Elämässä on niin paljon muutakin koettavaa ja nähtävää.

Haluaisin loppuun muistuttaa, että jos sinä lukija kärsit mielenterveyshaasteista, alentuneesta mielestä tai tunnistat uupumisen merkkejä itsessäsi, hae matalalla kynnyksellä apua. Terapiassa tai esim.työterveyspsykologilla voi käydä juttelemassa ”arkisemmistakin” asioista, kuten työn ja vapaa-ajan tasapainottamisesta, aikatauluttamisesta tai pohtimassa kuinka parantaa työyhteisössä esim.kommunikaatiota. Asian ei tarvitse siis olla suuri, mutta mikäli annat pientenkin asioiden kasaantua mielessä, voi pohja olla syvempi, kuin koskaan kuvittelitkaan. Been there, done that!!

Siispä jälleen muistutuksena muutama hyvä kanava, mistä itse esim.olen saanut apua<3

Helsinkimissio www.helsinkimissio.fi

Mieli ry esim. valtakunnallinen kriisipuhelin 24/7 ja Sekasin chat www.mieli.fi

HUS Mieppi terapia/keskusteluapu (hakeutuminen terveydenhuollon kautta/Maisa)

Mielenterveystalo nettisivu www.mielenterveystalo.fi

Kuullaan taas! PUS!

-Maikki