Niska jumissa? Pää kipeä? Unettomuus? Alkoholi maistuis, ehkä hermosauhutkin? Kuulostaako tutulle? Tervetuloa pikkujoulukauteen ystävä!

Joulustressiä on ilmassa ja sen huomaa. Moni kolleega heittää puoliläpällä et kattellaan uudenvuoden jälkeen sit. Yksi jos toinenkin painaa tukka putkella pitkää päivää. Misamäärät kasvaa ja päällä on todellinen misamaratooni. Itsenäisyyspäivän paraatia ja linnajuhlia katsotaan puhelimella Yle Areenasta puolella silmällä kesken serviisin, ja kuunnellaan keittiössä tippa linssissä vähintään kerran Finlandia-hymni. Joululauluja nykyisessä työpaikassa harvemmin soitellaan, koska talosta löytyy sen verran monta Grinch henkistä tyyppiä. Pakanat…Oi niitä aikoja Rosterissa tai Kakolassa kun joululauluja fiilisteltiin jo kuukausi tai kaksi ennen joulua 🤍

Tänään töistä lähtiessä rupesin miettimään, että mistä johtuu, että niin moni etenkin kokki on anti-jouluihminen. Ehkä se, että monet pyhät on vietetty töissä, lomat on lyhyet ja ei perhettä välttämättä ehdi sen takia näkemään. Tai sitten jaksa nähdä. Muistan jouluja, kun piiiiiitkän ja raskaan pikkujoulusesongin jälkeen ajoin joulun pyhien viettoon Kajaaniin. Olin ylikuormitustilassa ja kaipuu Turkuun tuli heti ekana päivänä. Olin lähtenyt aamuvuorosta suoraan ajamaan Kajaaniin yli 600km, enkä ollut ehtinyt olla kotona kunnolla. Sain pienen hermoromahduksen ja huutoitkin isilleni, että haluan takas Turkuun. Meinasin hypätä autoon samantien. Vanhempani tietysti harmitteli, etten viihtynyt siellä. Nukuin suurimman osan lomasta ja sen ajan mitä olin hereillä, olin stressaantunut, räjähdysherkkä ja antisosiaalinen. Joulustressi ja työkiireet uuvutti. Joulun pyhät vain koitin palautua.

Nyt mulla on edessä taas pitkästä aikaa pidempi joululoma. Pääsen joulun viettoon jo 21.päivä ja paluu töihin on uuden vuoden jälkeen. Kaikella rakkaudella, kun työt on tehty ja aika lähteä himaan 21.12, en aio vilkaistakaan työpaikkani suuntaan olkoon se kuinka ihana tahansa. Tapahtumarikkaan vuoden jälkeen aion ottaa loman itselleni ja hiljentymiselle. Viettää aikaa rakkaideni parissa, vaikka keittiöstä tuskin eroon pääsen. Useimmiten kokkaan joko pyynnöstä tai omasta tahdosta vanhemmilleni. Milloin teen makaroonilaatikon tai lihapadan valmiiksi, että he voivat syödä töistä päästyään. Mihinpä sitä koira karvoistansa ja kokki keittiöstä pääsisi.

Huomaan ympärilläni leijailevan joulustressin ja useimmat menee säästöliekillä. Kulunut vuosi on painettu kovaa ja nyt vaan otetaan loppupuristus. Tärkeintä olisi kuitenkin muistaa kaiken kiireen ja stressin keskellä pitää huolta perusasioista; unesta, ravinnosta ja liikunnasta, sekä ottaa parhaansa mukaan aikaa hiljentymiselle, maadoittumiselle ja itselle. Maata vain sängyssä tai lattialla (aliarvostettua) tekemättä mitään. Maltti on valttia tällaisena sesonkiaikana. Ihmiset on äänekkäitä, on kiire, ahdasta ja stressaavaa. Hikoilun sijaan aika moni varmasti istuisi mielummin itse Irish coffee, glögi tai viinilasi kourassa baarijakkaralla ja huokailisi onnellisena sydän täynnä joulumieltä.

Koitetaan muistaa silti olla inhimillisiä toisillemme. Käydään huutamassa kylmiössä mielummin kuin työkaverin naaman edessä. Pitkinä viikonloppuina voimaa pitää kaivaa sisusta, työyhteisöstä ja kaikesta työn ulkopuolisesta hyvästä. Jaksamista ja tsemppiä joulukiireiden pariin kaikille kolleegoille, myös niille Grincheille!

Vihdoin tämä päivä on koittanut! Olen takaisin lentokentällä. En olisi uskonut, että voi olla iloinen siitä, että pääsen takaisin kotiin. Pariisi oli kaikkea muuta kuin kuvankaunista maisemaa, ihanaa tunnelmaa hyvän kahvin ja croissantin tuoksun leijaillessa ilmassa.

Stereotypiat ei tule tyhjästä ja se tuli huomattua. Pariisilaiset ovat pääosin aika töykeää kansaa. Kun et ole fluent ranskan kielessä, niin palvelua et saa. Yritin tervehtiä ja kiittää ranskaksi, mutta valitettavasti se ei oikeuttanut ystävälliseen palveluun. Suurimmalla osalla perusilme on tympeä. Ja kun osoittaudut turistiksi niin naama vääntyy vieläkin tympeämmäksi. Kokemukseni Pariisista ei ollut siis paras. Onhan Eiffel ym . nähtävyydet kauniita, mutta ne ei korvaa Pariisin älytöntä hintatasoa ja välinpitämättömiä ihmisiä. Siispä ei jatkoon.

Lentokoneeseen boardingia odotellessa on oiva aika koota ajatuksia tästä reissusta. Päivitän sen positiivisimman eli itse suurlähetystökeikan eri päivitykseen.

Ranskaa pidetään länsimaalaisen gastronomian mekkana. Valitettavasti tältäkin osin kokemukseni jäi vajaaksi. Budjettisyistä Michelin-tähtipaikat jäi kokematta. Perus bistrot ja brasseriet sen sijaan tuli koluttua. Hinnat oli samaa tasoa, kuin Suomessa, paitsi viini joka oli pääosin huomattavasti edullisempaa. Hyvää viiniä Ranskasta saa, siitä ei pääse mihinkään.

Turvallisin ja maukkain valinta ravintoloissa oli ehdottomasti ranskalainen sipulikeitto. Sitä tuli nautiskeltua pariinkin otteeseen. Lämmin keitto ja iso lasi (tai kaksi) punaviiniä toimi hyvin viileässä ilmassa. Sipulikeitto on kieltämättä aliarvostettu ruoka.

Olen yllättynyt siitä, kuinka kankeaa palvelu yleisesti oli Pariisissa. Asiakkaita otettiin sisään kyllä mielellään, mutta istumaan pääsemisen jälkeen ei palvelua juuri näkynyt.

Mieleeni heräsi kuva, että paljon halutaan asiakkaita, muttei tajuta palvella yhtä hanakasti. Eräässäkin ravintolassa odotimme listoja ja tilaamista varmaan 20min. Tilasimme viiniä, jota odotimme 10min. Siinä ajassa olisimme ehtineet jo syödä ja juoda hyvällä rahalla. Ehkä asiakaspalvelijat eivät tajunneet markkinarakoa. Tätä näytti tapahtuvan useammassa pöydässä. Ruoka ei ollut kummoista, joten oli selvää, ettemme tehneet lisätilausta tai jääneet jälkiruualle.

Hieman harmi, että kokemukseni Pariisista oli mitä oli. Onneksi hyviäkin kokemuksia löytyi ja niitä tarjoili Pierre Herme upeine macaronseineen. Valehtelematta parhaita kokemuksia ikinä. Makujen täydellinen tasapaino, suussa sulava rakenne ja samettinen pehmeys. Maistelin myös överimakeita leivonnaisia, kuten salted caramel eclairia. Ilman Hermeen macaronseja olisi ollut aika ankeaa. Budjettisyistä kokkasimme enimmäkseen Airbnb asunnossamme tavallista kotiruokaa, usemmiten pastaa. Kokin lompakko (ja puntari) ei olisi kestänyt syödä ulkona joka ilta.

Gastronomian mekaksi en siis oman kokemuksen mukaan Pariisia kutsuisi, saati osta heti uusia lentoja Ranskaan, mutta yhtä kokemusta rikkaampana palaan kotiin mieli hieman avarampana ja lompakko laihempana.