Olen ollut koko pienen ikäni siinä uskossa, että sairaanhoitajista on pulaa. Että terveydenhoitoalan ammattilainen saa töitä melkein mistä tahansa, vaikka vinkuintiasta ilman kielitaitoa (noin niinkuin kärjistettynä). Minulle on myös uskoteltu, että suomalainen koulutus on maailmalla arvostettua, ja töitä löytyy kyllä. Kielitaidon merkitystä on korostettu loputtomiin, ja lopputuloksena puhun kolmea kieltä sujuvasti ja kahta muuta auttavasti. Lisäksi olen ollut siinä luulossa, että Suomi on byrokratian luvattu maa, rasistinen takapajula ja mitä vielä. 

Sitten muutin Britanniaan. 

Minulla on kaksoistutkinto, joista ennen maahan tuloani rekisteröin kätilön tutkinnon. Suomesta käsin homma kesti noin 2,5kk ja vaati ison kasan papereita, kääntämistä, soittelua ja melkoisesti rahaa. Lopullinen päätös saapui kaksi viikkoa muuttoni jälkeen, joten sinällään hommassa kesti pidempään kuin olin ajatellut, koska luulin olevani ajoissa (luulin myös, että ajat, jotka minulle ilmoitettiin hakuprosessin yhteydessä, tulisivat pitämään paikkansa. Hah.). Saavuttuani maahan minulle valkeni pian, että kätilöille ei tällä alueella ole juurikaan töitä. Pian saapumiseni jälkeen aukeni pari paikkaa, joita hain asianmukaisesti, enkä päässyt edes haastatteluun. Palautetta sain juuri sen verran, etten täyttänyt vaatimuksia – hetkinen? Tutkinto, työlupa Britanniassa ja vaadittu määrä työkokemusta löytyivät – mistä siis kiikasti? En edelleenkään tiedä, vastausta en koskan saanut. 

Päätin rekisteröidä heti perään sairaanhoitajan tutkinnon. Se onkin osoittautunut murheenkryyniksi. Odotellessa hain vaikka mitä töitä: kauppojen kassoille, postinjakajaksi, mainostenjakajaksi, mitä näitä nyt löytyy. Ajattelin, että voisi olla rentouttavaakin tehdä välillä töitä, joissa ei olisi vastuussa ihmishengistä. Yllättävää kyllä, edes Lidlin kassalle minua ei otettu osa-aikatyöhön. Hmm. 

Toisin kuin luulisi, toisen osan rekisteröiminen samasta tutkinnosta ei ole helpompaa vaan vaikeampaa. Kohta kaksi kuukautta olen taistellut NMC:n eli Nursing and Midwifery Councilin kanssa asiasta. Olen soitellut, lähetellyt papereita ja taas soitellut. Internetin kautta en voi hakupakettia tilata, koska osa tutkinnosta on jo rekisteröity. Papereita hukkuu matkalle. Minulle luvataan yhtä ja lähetetään toista. Työkokemustani ei hyväksytä sairaanhoitajan töihin, koska olen työskennellyt Suomessa kätilönä, en sairaanhoitajana (ihan samalla lailla kätilöt hoitavat haavoja, katetroivat jne..). Lopulta saan langan päähän miehen, joka yhtäkkiä pystyykin noin vain lisäämään puuttuvat tiedot heidän tietokantaansa ja ilmoittamaan, että varsinainen hakupaketti lähtee minulle heti ja saapuu 7-15 arkipäivän sisällä. Anteeksi kuinka? Minkähän polkupyöräpostin mukana he sen lähettävät? Hän ilmoittaa myös ystävällisesti, että paperit, joilla rekisteröin kätilön tutkintoni, eivät ole enää voimassa ja tarvitsen kaikista uudet versiot – tämä toki vain siksi, että olen taistellut 2kk saadakseni sen saamarin hakupaketin, ja sitä odotellessa liitepaperit ovatkin jo vanhentuneet. Lisäksi tarvitsen nyt rikosrekisteriotteen MYÖS Britanniasta, koska olen ehtinyt täällä sen 2kk asua työttömänä lupia odotellessa. Great. Niin, ja uuden lääkärintodistuksen siitä, että olen edelleen yhtä kykenevä työhöni kuin olin 3kk sitten juuri ennen Suomesta lähtemistäni. 

Voin kertoa, että hitusen ottaa aivoon. Työ, jonka edellisessä postauksessa mainitsin saaneeni, on sairaanhoitajan työ. Työnantaja on nyt ystävällisesti luvannut, että voin aloittaa Health Care Assistenttina (ikäänkuin lähihoitaja tai hoitoapulainen) ja siirtyä sitten saikkarin tehtäviin kun (jos) joskus saan rekisteröityä myös sairaanhoitajan tutkintoni. Tällä menolla alkaa näyttää siltä, että ehdin kyllästyä tähän maahan ja lähteä takaisin Suomeen ennenkuin saan sen sh:n työluvan. 
 

PS. Vähän alkaa tuntua myös siltä, ettei Englantia oikein kiinnosta ottaa tänne ulkomaista työvoimaa töihin. Toki minun näkökulmani on vain terveydenhoitoalalta. Eräs tulevassa työpaikassani työskentelevä ulkomaalaistaustainen nainen odotti omaa lupaansa 1,5 vuotta. Toinen suomalainen kollega odottaa 3kk jälkeen edelleen omaansa, työpaikka ja työvuorot odottamassa, mutta aloittaa ei saa ennenkuin NMC armollisesti selvittää sotkunsa ja päättää myöntää luvan rekisteröinnille. Ja nyt puhutaan ihan EU-maassa koulutetuista henkilöistä, joiden tutkinnot hyväksytään ”automaattisen hyväksynnän” kautta. En halua edes kuvitella, kuinka hankalaa tämä olisi EU-maan ulkopuolelta tulevalle. 

PPS. Tiedän, että työnluvan saanti on VIELÄ vaikeampaa EU:n ulkopuolella. Se ei tällä hetkellä juurikaan lohduta.