H-hetki lähestyy!

 

 

Raskaus alkaa olemaan jo loppusuoralla. Laskettu aika on 30.4, mutta katsotaan pitääkö raskaus käynnistää jo aikaisemmin, vauva kun vaikuttaa melkoisen isolta tapaukselta. Neuvolassa SF-mitta näytti huimia lukemia ja terkkarimme päätti että vauvan koko kannattaa käydä tsekkaamassa ultralla. Saatiinkin sitten lähete Kättärille 8.4 (rv 36+6), missä vauvan painoksi arvioitiin 3700/3800g. Meidät määrättiin tulemaan nyt uudelleen ensi viikolla ultrattavaksi missä vähän seurataan beiben kehitystä. Ei kyllä suoranaisesti kauheasti houkuta lähteä synnyttämään viiden kilon mötikkää näin ensisynnyttäjänä, että sinänsä en ole kyllä käynnistystä vastaankaan, vaikka mielelläänhän sitä antaisi luonnon hoitaa nämä asiat. 

 

Sairaalakassi on ainakin melkein kokonaan pakattu, suurinta päänvaivaa tuotti vauvan kotiuttamisvaatteiden valinta. En yhtään osaa ajatella minkä kokoisia vaatteita vauvalle pitää ottaa mukaan. Ollaan ostettu muutama ihan pienintä kokoa olevaa vaatetta, mutta jos tämä vauva tosiaan on noin tymäkkä ( kätilön sanoin), en tiedä tuleeko niitä edes kertaakaan käytettyä. Lisäksi epävarmuus vauvan sukupuolesta tuottaa päänvaivaa, vaikka en nyt niin KAUHEAN tarkka olekkaan vaatteiden väristä 😉  Päädyin kuitenkin pakkaamaan sekä tytölle että pojalle “sopivat” vaatteet ja muutamassa eri koossa. Tulevaisuudessa vauvan vaatteiden värillä nyt tuskin on mitään kauhean suurta merkitystä, mutta jotenkin sitä on päähän iskostunut ajatus että tuona suurena päivänä kun koko perhe kotiudutaan, olisi kiva että vauvalla olisi myös aikuisen silmään sopivat vaatteet. Äh, kuulostaapa pinnalliselle! 😉

 

 

Otin tänään kuvan vauvamahasta, kauheasti en ole raskauden etenemistä kuvaillut mikä sinänsä harmittaa, mutta jotenkin ei ole jaksanut nähdä sitä “vaivaa”, kun kuitenkin omaan silmään näyttää isolle ja kömpelölle ja turvonneelle. Maha on ihan valtava ( tänään siis rv 38+3), minkä kyllä alkaa tuntemaan ihan päivittäisissä askareissa. Koiran kanssa ulkoilut rajoittuu max.20 min pyrähdyksiin kun maha alkaa kipuilemaan ja painamaan niin ilkeästi. Siivoaminen on hankalaa jos joutuu kurottamaan alas ja nukkuminenkin on tosi levotonta ja pintapuolista. Mutta ei pidä valittaa, kohta tämäkin tynnyrinä oleminen on muisto vain! :) En malta odottaa sitä että pääsee taas kunnolla urheilemaan, kauhea ikävä salilla hikoilemista!

 

 

 

 

Ihanaa viikonloppua! :)

 

-Hanna