Katsellaan sitten joulun jälkeen

Tavattiin parhaan ystäväni kanssa jokin aikaa sitten. Oli tosi mukavaa niin kuin aina ja sovittiin, että otetaan pian uusiksi. Kyselin tänään, että milloin sopisi. Vastaus oli, että ”Katsellaan sitten joulun jälkeen”. Itkuhan siitä tuli. Jos parhaalla ystävälläni on aikaa nähdä minua 2,5 kuukauden välein, niin ei ole ihme, että minulla on aika vähän seuraa, kun en ole muutenkaan mitään ihmisiä puoleensa vetävää tyyppiä. No, joulun jälkeistä aikaa odotellessa.

Huomenna on muuten historiallinen päivä. Minut on muistettu pyytää yhteen tapaamiseen mukaan! Olen siis menossa kutsuttuna jonnekin. En niin, että olen itse ehdottanut jotain, ei niin, että olen itse tunkenut itseni mukaan jonnekin, vaan ihan vilpittömästi minut on pyydetty mukaan. Eikä kyseessä ole edes kovin läheinen ihminen (mutta tosi mukava tapaus kylläkin). Olen ihan superiloinen tästä ja yritän nyt tsempata koko viikon sen voimalla menemään, vaikka tuo viestien vaihto parhaan ystävän kanssa tänään vähän tuppaakin masentamaan.