Mitä jos kukaan ei tulekaan
Toivon, että kirjoittaminen auttaisi edes vähän siihen – yksinäisyyteen. Sillä minä olen,yksinäinen. Viime aikoina se on vain korostunut. Huomenna en luultavasti puhu kenenkään kanssa sanaakaan. Edes kaupat eivät ole auki, niin, että voisi sanoa kassalle ”Hei” ja ”Kiitos”.
En ole uskaltanut pitää tupaantuliaisia uudessa kodissani, koska mitä sitten, jos kukaan ei tulekaan. On helpompi kestää sitä, että on yksin, kuin sitä, että odottaa, ettei olisi yksin ja sitten onkin. Kukaan ei toki tule minua kotoa mihinkään hakemaan, mutta en enää jaksa yrittää, joten jään kotiin.
Kommentit (10)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Olen jotenkin ihan sanaton… Halaus sinne, en ole varma auttaako, mutta lähetän silti <3
Auttaa se, vähän, mutta ehkä juuri tarpeeksi. En ole niin yksin, kun tiedän, että joku on lukenut ajatukseni.
Tiedän tuon yksinäisyyden. Sitten kasvoin sen yli. Annoin mennä sen itseni läpi. Voitin. Tänään olen se mitä hain. Vahvistuin. Opin itsestäni sen mitä olen halunnutkin tietää. Kukaan muu ei voi tietää vastauksiasi kuin sinä ♡
Kysy. Saat vastauksesi.
Hyvä tietää, että tästä voi selvitä ja oppia pitämään itsestään. Pieni toivonkipinä on siis olemassa.