Elokuu on osa syksyä
Pystyn jo aistimaan syksyn astuessani ulko-ovesta läheiselle lenkkipolulle – viileys ja raikas ilma ovat vallanneet ympäröivän metsän. Asia voi tuntua joidenkin päässä pieneltä ja merkityksettömältä, mutta minulle se on rakas, turvallinen tunne sekä samalla uuden alku. Siltä syys tuntuu.
Toisille elokuu on vielä kesää, jolloin otetaan ilo irti viimeisistä lämpimistä päivistä ja vapauden hetkistä. Minulle se on aina ollut osa alkavaa syksyä, jolloin olen ollut valmis luopumaan tukahduttavan kuumista helteistä ynnä kesäpukeutumisen vaikeudesta. Olen tapani mukaan kaivanut jo ensimmäiset neuleet kaapeista sekä valmistautunut juomaan litratolkulla teetä viltin alla. En voisi kuvitella itselleni kodikkaampaa vuodenaikaa kuin syksy! Onko täällä muitakin, jotka rakastavat oven takana kolkuttavaa vuodenaikaa?
Koska tämä syksy alkaa vuoden tauon jälkeen koulunkäynnillä ja vieläpä yliopistossa, tuntuu se siksi erityisen spesiaalilta. Muistan sanoittaneeni viime vuonna poikaystävälleni sitä kehossa pyörivää outoutta, joka syntyi kun syksyksi ei ollut tiedossa koulupaikkaa tai töitä. Vuodenaika on kuitenkin monella tapaa arkeen palaamista, normaaliin rytmiin totuttelua sekä kotona vietettyjä hetkiä. Saimmekin muutettua suurimman osan tavaroistani maanantaina Joensuuhun ja sunnuntaina asetun kaupunkiin pysyvästi. Olin iloinen, kun huomasin pitkän muuttopäivän päätteeksi, miten tuleva asuntoni alkoi näyttämään pikkuhiljaa kodilta.
Kotini ei todellakaan ole mikään kaikkein uusin ja hienoin – siellä on alkuperäisessä kunnossa oleva vessa, vanhat kaapit sekä osa oven karmeista kaipaisi pientä pintaremonttia. Nämä ovat kuitenkin vain ulkoisia asioita, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Silti, jostain syystä koen ahdistusta siitä, ettei kotini ole yhtä uusi kuin suurella osaa tuntemistani ihmisistä. En tiedä miksi, mutta näen tällä hetkellä asuinympäristöni määrittelevän minut kokonaan, vaikka kyse on kuitenkin pelkästä opiskelija-asunnosta, jossa näillä näkymin vietän seuraavan vuoden. Olenkin päättänyt tutkia tätä ajatusta lähemmin ja selvittää, mistä tällainen tunne yhtäkkiä kumpuaa. Joka tapauksessa, minulla on aivan ihanat vuokranantajat, asuntoni on kaikin puolin siisti sekä omalla tavallaan söpö pienine kulumineen. Siksi kai siihen alunperin ihastuinkin.
Tämän kuukauden ajan, olen ollut onnellinen perheestä, läheisistä ja ystävistä. Viimeksi toissapäivänä vietin koko aamun yhden pitkäaikaisimman ystäväni kanssa ja kun hän toi minut kotiin, nousi minulla eteisessä kyyneleet silmiin ja sydämeni täyttyi kiitollisuudesta. Ei mennyt kuin hetki, kun kaverini laittoi minulle viestin kertoen, kuinka hän alkoi itkeä pihasta pois ajaessaan ja miten ihana ystävä hänelle olen. Jos jostain saan olla elämässäni otettu, niin kaikista matkan varrella kohtaamistani ja matkassa mukana kulkevista ihmisistä!
Syksyllä sekä minulla ja siskollani on synttärit – minulla syyskuussa, hänellä lokakuussa. Olen niin mielissäni, kun sain jo ostettua kaksi vuotta nuoremmalle sisarelleni lahjan parin kuukauden päähän. Minulla on sellainen tunne, että hän tulee pitämään lahjastani kovasti. Näin ainakin toivon!
Kuvat on otettu vuosi sitten Sallasta.
Lue myös: