Minä olen epävarma ihminen

Googletin pari päivää sitten itselleni melko tuttua kysymystä, johon etsin edelleen aika ajoin vastausta. Kirjoitin samaisen kysymyksen myös YouTuben hakukenttään, jotta voisin saada lohtua alakuloiseen olooni jonkun muun puheesta: how to be confident, eli kuinka olla itsevarma.

Myönnän olevani tällä hetkellä todella epävarma persoona, mikä vaivaa minua käsittämättömän paljon. En muun muassa uskalla kokeilla uusia harrastuksia, jos tiedän jonkun puolitutun harrastavan samaa asiaa samassa paikassa. Pelkään todella paljon muiden mielipiteitä ja ajatuksia minusta, jonka takia bloggaamisen aloittaminenkin oli minulle pitkään pään sisällä ollut, ylitsepääsemättömältä tuntuva tehtävä. Olen kuitenkin iloinen aloittaessani kirjoittamaan julkisesti, vaikka mietinkin edelleen silloin tällöin, mitä minusta ajatellaan. Tiedän, että muissakin asioissa on kyse samasta muutoksesta; aloittamisen jälkeen olo helpottuu ja tekemisen ilo menee pelon edelle. On kuitenkin todella vaikeaa muistaa ja ymmärtää, ettei muiden mielipiteillä ole oikeastaan mitään väliä.

Epävarmuus paistaa minusta, kun puhutaan tulevaisuudesta ja asioista, joita haluan elämässäni saavuttaa. Jostain syystä minulla on paljon hetkiä, jolloin en yksinkertaisesti tiedä tai osaa valita, mihin suuntaan haluaisin elinaikanani kulkea. Tunnistan asiat joista pidän, aiheet jotka minua kiinnostavat sekä missä jutuissa olen hyvä, mutta en osaa muodostaa niistä itselleni sopivaa kokonaisuutta, jossa mahdollisesti viihtyisin. Minulla on elämälle enemmänkin yleispäteviä tavoitteita, kuten ”haluan olla onnellinen” ja ”haluan elää terveellisesti sekä tehdä paljon asioita, joista pidän”. Joskus koen tällaiset tunteet raskaina enkä ymmärrä, miten toiset eivät osaa olla epävarmoja, vaan pystyvät valitsemaan useasta polusta sen, jota lähteä kulkemaan. Hetkittäin taasen ajatukseni ovat kristallinkirkkaat, ja tiedän parin päivän ajan, mitä haluan ensi vuonna tehdä. Valinnan hetket ja aloittaminen ovat aina olleet minulle kaikista haastavimpia. Toisinaan pelottaa, että elämä menee hukkaan, kun en yksinkertaisesti osaa päättää tai uskalla valita. Lisäksi tiedän, että elämä useasti lipuu laivan lailla ohi, jos ei pysty tekemään päätöksiä. Kai sitä pelkää, että valitsee ”väärin”. Mutta totuushan on, että mistään ei voi lopulta olla täysin varma.

Mitä ulkonäkööni tulee, en ole varmaan koskaan ollut mistään muusta asiasta epävarmempi; on hetkiä, jolloin inhoan ihoani, vatsaani, litteitä hiuksiani, tummia silmänalusiani sekä ryppyjä otsassani. Olen epävarma, miltä minun pitäisi näyttää, mitä vaatteita pitää ja siitä, mitä ihmiset ajattelevat vilkaistuaan tatuointejani. Myös luonteestani keksin lukemattoman määrän epäilyksen aiheita: olenko liian kiltti, entä jos sanoinkin tuolle naiselle pahasti, mitä jos hän ei pidäkään minusta ja pitää minua tyhmänä? Turhauttavaa, tiedän.

Meidän maailmassamme on todella hankalaa tunnistaa aito oma itsensä, jonka takia epävarmuus huokuu minustakin hyvin vahvasti. Näemme erilaisia ihmisiä sosiaalisessa mediassa, asioita joita he tekevät ja mitkä saavat heidät onnellisiksi. Emme osaa erottaa omaa ääntämme ympärillämme kuuluvasta kohinasta – kuka minä oikeasti olen? Olemme epävarmoja, koska emme tiedä, millaisia meidän kuuluisi olla ja pelkäämme muiden arvostelua. Entä jos elämmekin koko elämämme jonkun toisen elämää epävarmuutemme syövereissä, uskaltamatta olla aidosti omia itsejämme ja tehdä päätöksiä itsemme vuoksi? Meillä on kuitenkin vain yksi elämä, ja mitä jos elämme sen väärin? Se pelottaa, oikeasti.

Miksi se on niin vaikeaa olla olematta epävarma ja tehdä asioita rohkeasti? ”Ole rohkea”, muistan entisen fysiikan opettajani kirjoittaneen kokeen loppupuolelle. Jare Henrik Tiihonen taasen laulaa: ”Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hypätä vaik ei tiedä selviikö elossa.” Jääkaappimme ovessa on lappu, jossa komeilee Viikate -yhtyeen nimikirjoitukset, sekä minulle osoitettu teksti ”Muista Henna, all in!”. Joskus täytyy vain olla rohkea, sillä eikös vanhana kadu yleensä niitä asioita, jotka jätettiin tekemättä? Mutta ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen ja pelkää muutosta? Inhottavaa miettiä asioita liikaa, sillä elämä on lopulta yhtä ristiriitaa.

Vaikka minä olenkin tällä hetkellä epävarma tulevaisuudestani sekä lukemattomista muista asioista, tähtään siihen, etten soimaisi jatkuvasti itseäni. Oman epävarmuuden salliminen on ensimmäinen askel siitä irti pääsemiseen. Haluan oppia näkemään itseni huipputyyppinä, rohkeana, kauniina, itsensä parhaana ystävänä, joka saa olla juuri sellainen kuin on. Muistutan myös itseäni lähes päivittäin siitä, että elämässä ja tulevaisuudessa mikään ei ole varmaa; sen olen lyhyen elämäni aikana ehtinyt ilman muuta huomata. Siksi on tärkeää, että elämää elää täysillä joka ikinen päivä, epävarmuuksista ja peloista huolimatta. Ettei vain mitään jäisi hampaankoloon.

Kommentit (3)
  1. Henna Ehrukainen
    30.6.2020, 15:30

    <3

  2. Kuulostaa todella tutulta. Hienoa, että uskallat kuitenkin kirjoittaa <3

    1. Henna Ehrukainen
      30.6.2020, 15:30

      Kommentti näköjään hyppäsi tuonne ylös :’D

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *