22 asiaa, jotka olen oppinut 22 vuodessa

Upeaa syksyistä tiistaita! Tänään olen tarponut 22 vuotta maapallolla, eli toisin sanoen, tänään on 22-vuotis syntymäpäiväni. On hurjaa ajatella, miten nopeasti aika kuluukaan – tuntuu vieläkin, että olisin 12 -vuotias pieni runotyttö, jolla on koko elämä edessään. Ja niinhän minulla tavallaan onkin, mikä on uskomattoman siistiä.

Tapani mukaan en ole järjestänyt itselleni suuria juhlia (saati juhlia ollenkaan) ja juhlistimme poikaystäväni kanssa merkkipäivää jo eilen illallisen merkeissä. Ajattelin kuitenkin jakaa jonkinlaisia ajatuksia, joita olen tähän ikään mennessä oivaltanut. Sain idean postaukseen muistellessani mmiisasin neljä vuotta sitten tekemää videota ”21 OPPIA ELÄMÄSTÄ 21 VUODESSA”. Mielestäni videoidea oli yhtä aikaa hauska sekä pohdiskeleva, joten ajattelin hyödyntää sitä blogissani. Tässä siis 22 asiaa, jotka olen oppinut 22 vuodessa!

  1. Älä välitä muiden mielipiteistä. Elät täällä ainoastaan itseäsi varten, joten saat tehdä asiat juuri niinkuin haluat.
  2. Älä vertaa itseäsi muihin – tämä on supertärkeää muistaa, sillä sosiaalinen media saa meidät näkemään muiden elämät kiiltokuvamaisina, jolloin kohtaamme ainoastaan toisten parhaat ja onnellisimmat hetket. Mutta se ei ole koko totuus; muutkin kokevat pieniä ja suuria vastoinkäymisiä elämässään. On myöskin olennaista omaksua oma polkunsa ja tarinansa. Eikö olisi hienoa ajatella, että sinun matkasi on täysin erilainen kuin muilla?
  3. Siisti koti pitää mielen puhtaana. Minun on huomattavasti helpompi olla ja työskennellä, kun kotiani eivät valtaa likapyykit ja astiavuoret.
  4. Murehtiminen ei kannata. Eri asioita ja tapahtumia saa tietenkin surra ja purkaa, mutta ei määräänsä enempää. Jos et voi vaikuttaa tiettyyn juttuun omalla toiminnallasi enää yhtään, on aika jatkaa eteenpäin.
  5. Lukeminen kannattaa aina. Mantra, jota isäni toisti koko elämänsä ajan, ei voisi pitää enempää paikkaansa.
  6. Matkustaminen oikeasti avartaa – saat ihan erilaisen kuvan maailmasta ja ihmisistä, kun astut Suomen rajojen ulkopuolelle. Samalla kielitaitosi karttuu ja opit selviämään uusista haasteista.
  7. Koskaan ei ole hyvä olla yksin. Yksinolo ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Olen usein käsitellyt tunteitani ja ajatuksiani kotona peiton alla maaten. Murheiden jakaminen toisten kanssa ja ylipäätään vuorovaikutus sekä sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä hyvän elämän kannalta.
  8. Onnellisuus löytyy pienistä asioista – kuten vaikka hyvästä aamupalasta tai kahvihetkestä ystävän kanssa.
  9. Virheitä ei ole olemassakaan, ainoastaan oppitunteja.
  10. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Mitään ei ole sidottu ikään ja oman elämänsä suuntaa pystyy aina muuttamaan.
  11. Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi. Jos et ole sinut itsesi, ajatustesi ja tekemistesi kanssa, ei kukaan muu pysty tuomaan sinulle onnea tai rakkautta.
  12. Luovuus on minun juttuni, oli kyseessä sitten kirjoittaminen, valokuvaaminen tai ylipäätään itsensä toteuttaminen.
  13. Tarkista aina, ettet vie roskia naapurin roskikseen – tähän saattaa liittyä eräs tapaus, jossa nuori nainen vie jätteitä vääriin roskasäiliöhin puolen vuoden ajan…
  14. Ystävällisyys on arvokkaampaa kuin oikeanlainen etiketti. Tällä tarkoitan, ettei sinun välttämättä tarvitse tietää, miten tietynlaisissa tilanteissa toimitaan. Riittää, että olet ystävällinen ja kerrot, ettet ole varma mitä sinun tulisi tehdä.
  15. Ole rohkea – näin kirjoitettiin jo lukiossa erääsen koepaperiini.
  16. Kukaan ei ole täydellinen. Miten tylsää se olisikaan! Aina ei tarvitse jaksaa ja olla kaikkea kaikille.
  17. Suklaa, lasi viiniä ja lempi elokuva parantaa kaiken.
  18. Armollisuus itseään kohtaan ei ole heikkoutta. Minulla on tässä vielä paljon opittavaa, mutta onneksi olen jo matkalla kohti suopeutta.
  19. Unelmiaan kannattaa aina tavoitella.
  20. Suomen luonto on maailman kauneimpia asioita, jota tulen aina arvostamaan.
  21. Kahvi on oikeastaan todella hyvää – jopa pelkkä suodatinkahvi!
  22. Olen täydellinen juuri sellaisena kuin olen ja niin olet sinäkin!
hyvinvointi ajattelin-tanaan hyva-olo mieli

Elokuu on osa syksyä

Pystyn jo aistimaan syksyn astuessani ulko-ovesta läheiselle lenkkipolulle – viileys ja raikas ilma ovat vallanneet ympäröivän metsän. Asia voi tuntua joidenkin päässä pieneltä ja merkityksettömältä, mutta minulle se on rakas, turvallinen tunne sekä samalla uuden alku. Siltä syys tuntuu.

Toisille elokuu on vielä kesää, jolloin otetaan ilo irti viimeisistä lämpimistä päivistä ja vapauden hetkistä. Minulle se on aina ollut osa alkavaa syksyä, jolloin olen ollut valmis luopumaan tukahduttavan kuumista helteistä ynnä kesäpukeutumisen vaikeudesta. Olen tapani mukaan kaivanut jo ensimmäiset neuleet kaapeista sekä valmistautunut juomaan litratolkulla teetä viltin alla. En voisi kuvitella itselleni kodikkaampaa vuodenaikaa kuin syksy! Onko täällä muitakin, jotka rakastavat oven takana kolkuttavaa vuodenaikaa?

Koska tämä syksy alkaa vuoden tauon jälkeen koulunkäynnillä ja vieläpä yliopistossa, tuntuu se siksi erityisen spesiaalilta. Muistan sanoittaneeni viime vuonna poikaystävälleni sitä kehossa pyörivää outoutta, joka syntyi kun syksyksi ei ollut tiedossa koulupaikkaa tai töitä. Vuodenaika on kuitenkin monella tapaa arkeen palaamista, normaaliin rytmiin totuttelua sekä kotona vietettyjä hetkiä. Saimmekin muutettua suurimman osan tavaroistani maanantaina Joensuuhun ja sunnuntaina asetun kaupunkiin pysyvästi. Olin iloinen, kun huomasin pitkän muuttopäivän päätteeksi, miten tuleva asuntoni alkoi näyttämään pikkuhiljaa kodilta.

Kotini ei todellakaan ole mikään kaikkein uusin ja hienoin – siellä on alkuperäisessä kunnossa oleva vessa, vanhat kaapit sekä osa oven karmeista kaipaisi pientä pintaremonttia. Nämä ovat kuitenkin vain ulkoisia asioita, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Silti, jostain syystä koen ahdistusta siitä, ettei kotini ole yhtä uusi kuin suurella osaa tuntemistani ihmisistä. En tiedä miksi, mutta näen tällä hetkellä asuinympäristöni määrittelevän minut kokonaan, vaikka kyse on kuitenkin pelkästä opiskelija-asunnosta, jossa näillä näkymin vietän seuraavan vuoden. Olenkin päättänyt tutkia tätä ajatusta lähemmin ja selvittää, mistä tällainen tunne yhtäkkiä kumpuaa. Joka tapauksessa, minulla on aivan ihanat vuokranantajat, asuntoni on kaikin puolin siisti sekä omalla tavallaan söpö pienine kulumineen. Siksi kai siihen alunperin ihastuinkin.

Tämän kuukauden ajan, olen ollut onnellinen perheestä, läheisistä ja ystävistä. Viimeksi toissapäivänä vietin koko aamun yhden pitkäaikaisimman ystäväni kanssa ja kun hän toi minut kotiin, nousi minulla eteisessä kyyneleet silmiin ja sydämeni täyttyi kiitollisuudesta. Ei mennyt kuin hetki, kun kaverini laittoi minulle viestin kertoen, kuinka hän alkoi itkeä pihasta pois ajaessaan ja miten ihana ystävä hänelle olen. Jos jostain saan olla elämässäni otettu, niin kaikista matkan varrella kohtaamistani ja matkassa mukana kulkevista ihmisistä!

Syksyllä sekä minulla ja siskollani on synttärit – minulla syyskuussa, hänellä lokakuussa. Olen niin mielissäni, kun sain jo ostettua kaksi vuotta nuoremmalle sisarelleni lahjan parin kuukauden päähän. Minulla on sellainen tunne, että hän tulee pitämään lahjastani kovasti. Näin ainakin toivon!

Kuvat on otettu vuosi sitten Sallasta.

Lue myös:

Ihana ihana syksy

hyvinvointi ajattelin-tanaan oma-elama