Kaksi iltaa oopperassa 1/2: Upea COW

Tänä syksynä Suomen Kansallisooppera ja -baletti on yllättänyt minut iloisesti kaksi kertaa. Ensiksi lienee syytä paljastaa, että lähtökohtaisesti minä rakastan oopperaa ja balettia, jopa niin paljon, että olen yliopisto-opintojeni aikana keskittynyt kandivaiheessa tanssintutkimukseen ja maisterivaiheessa oopperaan. Olen myös ison osan työelämästäni viettänyt näiden kahden rakkaan taiteenlajin parissa. Tällä hetkellä en kuitenkaan työskentele oopperalla, joten koen olevani riittävän ulkopuolinen kirjoittamaan näkemistäni esityksistä. Tarkoitukseni oli kirjoittaa kahdesta hyvin erilaisesta esityksestä samassa tekstissä, mutta päädyin lopulta kahteen eri tekstiin.

Suomen Kansallisooppera ja -baletti, Alexander Ekman: Cow, Antti Keinänen. Kuva: Sakari Viika.

Upea COW

Viime keväänä korona teki tyhjäksi suunnitelmani mennä katsomaan Kansallisbaletin ohjelmistoon kuuluneen COWn, mutta onnekseni teos siirrettiin tälle syksylle. Esityksiä oli vain muutama ja oli lähellä, että teos olisi mennyt minulta sivu suun, kunnes ystäväni laittoi minulle viestiä, että minun tulisi ehdottomasti hankkiutua katsomoon ennen kuin esitykset loppuvat. Sitä seurasi onnellinen sattuma, kun lasta päiväkodista hakiessa törmäsin vanhaan työkaveriin, joka lupasi hankkia minulle alennuslipun esitykseen.

COW on ruotsalaisen koreografi Alexander Ekmanin käsialaa. Nauhalta kuultavasta musiikista vastaa Ekmanin luottosäveltäjä Mikael Karlsson ja puvustuksen on suunnitellut tanskalainen muotisuunnittelija Henrik Vibskov. Esitys on huikean visuaalinen, hengästyttävän nopeatempoinen ja viiltävän satiirinen. Vibskovin puvustuksen nerokkuus piilee vahvojen hahmojen luomisessa ja sitten niiden riisumisessa. Kun pyrimme pukeutumisellamme hädissämme ilmaisemaan erilaisuuttamme ja omintakeisuuttamme, olemme lopulta enemmän toistemme kaltaisia. Riisuttuna ulkoisista merkeistä puolestaan pääsemme lähemmäs yksilöä ja aidosti koskettavaa yhteyttä toiseen ihmiseen.

Suomen Kansallisooppera ja -baletti, Alexander Ekman: Cow. Kuva: Sakari Viika.
Suomen Kansallisooppera ja -baletti, Alexander Ekman: Cow, Kailey Kaba ja Johan Pakkanen. Kuva: Sakari Viika.

Heti alussa teos haastaa perinteet ja katsojan, kun näyttämölle konttaa lehmän elkein tanssija Antti Keinänen ja alkaa puhutella yleisöä suoraan. Aloitus antaa katsojalle lukuohjeen kyseenalaistaa kaiken oppimansa ja kaiken tietämänsä siitä, mitä on teatteri tai baletti. ”Ajattele, ettet koskaan ennen olisi käynyt teatterissa.”COW on humoristinen näkökulma ihmisyyteen ja elämäämme ja toisaalta jopa filosofinen kannanotto taiteeseen ja ympäröivään maailmaan. Huomasin läpi esityksen vuoron perään nauravani ääneen ja itkeväni. Suosikkikohtauksessani koko ensembele oli näyttämöllä pitkissä valkoisissa hameissa. Liikkeen energia pyyhki hyökyaallon lailla läpi koko katsomon ja tunsin liikkeen koko kehollani aina omalla paikallani ensimmäisellä parvella asti. Liikutuin kyyneliin ja hengästyin. Miten etuoikeutetuksi koinkaan itseni nähdessäni tällaista antautumista ja voimaa tanssijoiden itseään säästelemättä! Tällaisissa hetkissä kiteytyy näyttämötaiteen syvin olemus, joka ei ole toistettavissa.

Suomen Kansallisooppera ja -baletti, Alexander Ekman: Cow, etualalla Tuukka Piitulainen. Kuva: Sakari Viika.
Suomen Kansalliooppera ja -baletti, Alexander Ekman: COW, Miao Miao Liu. Kuva Sakari Viika.

Päällimmäisenä kiitollisuus

COW oli täynnä upeita tulkintoja, herkkyyttä, voimaa ja taitoa sekä taiteellisuutta. Haluaisin mainita nimeltä jokaisen tanssijan ja heidän upean heittäytymisensä. Lopulta koen kutenkin COWn pääosassa olleen ensisijaisesti koko ensemblen. Jokainen ensemblen tanssija on jo pelkästään tälle tasolle päästäkseen harjoitellut vuosikausia baletin sääntöjä ja muotoja. He ovat erikoistuneet taiteelliseen ilmaisuun tietyn muotokielen sisällä. Oli vavisuttavaa nähdä miten nerokkaasti nämä muodot rikottiin ja rakennettiin uusilla tavoilla tässä esityksessä. Kansallisbaletin tanssijat ylittivät itsensä ja astuivat rohkeasti pois mukavuusalueelta tullen näin lähelle katsojaa omina toisista erottuvina yksilöinä. Tässä ollaan kaukana perinteisestä corps de balletista*.

Suomen Kansallisooppera ja -baletti, Alexander Ekman: Cow. Kuva: Sakari Viika.

Esitys oli enemmän kuin se mitä näimme näyttämöllä, se pureutui katsojan tajuntaan ja herätti pohtimaan taiteen merkitystä ja sitä mitä minä katsojana toivon taiteelta. Toisaalta esitys kyseenalaisti koko ihmisyyden ja tuntemmamme elämäntavan mielekkyyden. Illan lopuksi poljin pyöräläni oopperalta kotiin hymy huulillani ja energiaa täynnä. Päällimmäinen tunteeni oli kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että sain nähdä tämän esityksen ja kiitollisuus siitä, että tällaisia teoksia tehdään.

Suomen Kansallisooppera ja -baletti, Alexander Ekman: Cow, etualalla Tuukka Piitulainen. Kuva: Sakari Viika.
Suomen Kansallisooppera ja -baletti, Alexander Ekman: Cow, Lucie Rákosníková. Kuva: Sakari Viika.

*Corps de ballet eli balettikuoro tarkoittaa balettiseurueeseen kiinnitettyjä tanssijoita, jotka eivät ole tähtitanssijoita, esitanssijoita tai solisteja. Usein corps de balletia käytetään esityksissä luomaan solisteille elävä tausta. Corps de ballet liikkuu yht’aikaisesti sulautuen kuin yhdeksi kehoksi. Joissakin teoksissa on erityisesti corps de balletille luotuja kohtauksia, esimerkiksi Pähkinänsärkijän lumihiutaleiden tanssi.

Lue myös:

Rakkaus on kuin pyörremyrsky – Helsingin Kaupunginteatterin Humiseva harju vavisutti tunteitani yhtä vahvasti kuin COW.

Kulttuuri Suosittelen Teatteri

Takaisin katsomoon

ooppera-katsomo

Syksyn teatterikausi alkoi ja ensimmäiset esitykset on jo saaneet ensi-iltansa. Mutta uskaltaako teatteriin mennä?

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen mukaan sallitaan enimmillään 500 hengen kokoontumiset. Tämä rajaa suurten katsomoiden paikkamäärät jopa alle puoleen ja pienemmissäkin katsomoissa paikoista myydään yleensä vain puolet tai jopa vähemmän, jotta yleisöllä on mahdollisuus säilyttää riittävät turvavälit niin katsomossa, lämpiössä kuin jonotustilanteissa. Myös siivousta on tehostettu ja erityisesti käsihygienian ylläpitämisen mahdollistavia toimenpiteitä on tehty.

Teattereilla on tietenkin otettu huomioon myös henkilökunnan turvallisuus. Töihin ei saa tulla pienilläkään sairauden oireilla ja testeihin mennään herkästi. Tämän vuoksi myös understudy* -järjestelyitä on vahvistettu entisestään. Kaikki henkilökunta esiintyjiä lukuun ottamatta käyttää suojavarusteita työskentelivätpä he yleisön kanssa tai yleisöltä piilossa. Henkilökunnan kesken pidetään huolta myös turvaväleistä.

Yleisön turvallisuus teatterissa

Yleisö on teatterin elinehto ja teatterit tekevät kaikkensa, jotta yleisöllä olisi mahdollisimman helppoa ja turvallista tulla teatteriin nykyisissä olosuhteissa. Suomen teatterit ry on antanut teattereille erilliset tarkennetut ohjeet yleisöturvallisuudesta, joita teattereissa noudatetaan. Elokuun aikana olen nähnyt kolme esitystä kolmessa eri kokoisessa katsomossa. Jokaisessa teatterissa koronatilanne ja yleisön turvallisuus oli otettu erinomaisesti huomioon.

Katsomot tuntuivat jopa hieman autioilta, kun jokaisen asiakkaan väliin on jätetty tyhjiä istumapaikkoja. KOM-teatterissa katsomossa oli reilusti alle puolet paikoista käytössä. Yleisön turvallisuus ja turvavälien pitämisen mahdollisuus oli haluttu taata myös pienessä yleisölämpiössä. Koko Teatterissa katsomo oli järjestetty pienten pöytien ympärille, jossa jokainen seurue sai istua omassa pöydässään. Kansallisoopperan katsomossa oli tyhjää tilaa yli puolet katsomosta. Näkemästäni esityksestä oli myös jätetty väliaika kokonaan pois, jotta liikkumista ja kontakteja voitaisiin vähentää. Katsomo tyhjennettiin aulahenkilökunnan opastuksella rivi kerrallaan ja turvaväleistä huolehtien, jolloin myös lämpiötilojen ruuhkalta vältyttiin.

Osa vastuusta kuuluu tietysti myös meille yleisön edustajille. Jokaisen on hyvä muistaa, ettei teatteriin saa tulla sairaana, edes lievillä oireilla. Lipun saa helposti vaihdettua, jos joutuu perumaan osallistumisen sairastumisen vuoksi. Maskisuositukset pätevät myös teatterissa ja ilahduin kovasti huomatessani suuren osan yleisöstä ottaneen oman maskin mukaan. Ohjeita yleisölle löytyy helposti teattereiden nettisivuilta.

Uskaltaako teatteriin mennä?

Vaikka ensimmäinen teatterivierailu hieman jännitti kaiken eristäytymisen jälkeen, on oloni ollut teatterikatsomoissa huomattavasti turvallisempi kuin esimerkiksi julkisessa liikenteessä, jota olen muutaman kerran joutunut kesän aikana käyttämään. Kyllä, teatteriin uskaltaa ja mielestäni myös kannattaa mennä. Ainakin minä aion käydä syksyn aikana teatterissa aina, kun saan järjestettyä aikaa ja lipun.

Kuva: Kansallinooppera ja -baletin katsomo näyttämöltä katsottuna. Kuva on otettu ennen korona-aikaa ja nykyisellään orkesterimontussa olisi huomattavasti väljempää, jotta orkesterimuusikot saavat pidettyä riittävät turvavälit toisiinsa.

*Understudy tarkoittaa sitä, että toinen näyttelijä opettelee tietyn roolin sellaisella tarkkuudella, että voi tarvittaessa korvata nöytöksessä roolia tavallisesti näyttelevän esiintyjän.

Lue myös kevään tuntemuksia koronan suljettua teatterit:

Korona ajoi kulttuurialan kriisiin

Kulttuuri Oma elämä Terveys Teatteri