Kulttuuripläjäystä kuvaoksennuksen tahdissa: St Paul de Vence

Mamman kanssa paivatrippi hyvan ilman kunniaksi. Tai vapaapaivan. No, laatuajan oikeastaan. Vai sittenkin ihan muuten vaan…

heinä12 (278).JPG

heinä12 (279).JPG

heinä12 (282).JPG

heinä12 (284).JPG

heinä12 (292).JPG

heinä12 (309).JPG

heinä12 (310).JPG

Kyla sijaitsee parinkymmenen kilometrin paassa Nizzasta. Asukkaita noin 3000 tuhatta joista noin 400 muurien sisapuolella. Tanne hinkuvat tutut ja tuntemattomat taiteilijat eri aloilta tekemaan taidetta, esittelemaan ja myymaan tuotoksiaan tai vain inspiroitumaan. Kyla on nostettu orrelle niin sanotusti eli on vuoren paalle rakennettuna aivan mieleton paikka vaikka vain maisemiensa vuoksi. Kylan vanhat talot, hautausmaa, lukuisat galleriat ja pajat vetavat joka vuosi tuhansia kavijoita kaukaa ja lahelta hakemaan mukaansa pienen palasen St Paulin charmia. Niin myos me Mamman kanssa nimittain hommasta on muodotumassa traditio.

Heti kylaan astellessa ohi Fragonardin hajuvesikaupan on Cafe de la Place, jonka edessa paikallisia petangin pelaajia ei voi olla missaamatta yhdellakaan kaynnilla. Lettukahvila jonkanimeaeikoskaanvoimuistaa on valehtematta yksi upeimmat nakoalat tarjoavan terassin omistaja eika niissa platyissakaan vikaa ole.

elo 11 (14).JPG

elo 11 (40).JPG

Kuumien ilmojen kirous on kuitenkin se, ettei talojen valiin ihan ihmeita tuuli osu. Tietenkin hieman viilempia paikkoja on varjoissa, mutta silti; ilman vesipulloarsenaalia en matkaan lahtisi.

elo 11 (6).JPG

elo 11 (8).JPG

elo 11 (23).JPG

elo 11 (24).JPG

elo 11 (27).JPG

elo 11 (29).JPG

elo 11 (31).JPG

Tanne me siis palataan Mamman kanssa vuosi ja reissu toisensa jalkeen, turistiaikaan ja sesongin ulkopuolella. Samaa on se, etta ihmisia on yleinsa aikalailla muistakin liikenteessa harhailemassa kapeita kujia, nauttimassa arvostusta herattavista talojen julkisivuista, ihailemassa nayteikkunoita ja lounastaen tahi kahvitellen. Bussilla paasee Cagnes-sur-Mer’ssa vaihtamalla St Paul’n bussiin tai autolla viittojen mukaan kohti Vencea. Tie on mutkitteleva ja kylan ilmestyessa nakyviin, on maisema henkea salpaava myos illalla. Meille Mamman kanssa paiva pitaa yleinsa sisallaan sita kahden keskista aikaa missa ei ole lasna muita, vain aiti ja sen tytar. 

heina_11_185.jpg

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Niin niista polttareista vaan…

Toimituksella oli tassa osuvat vinkit. Osuvaa silla juurikin keskusteltiin tuttavan polttareista menneena viikonloppuna, joissa ystavani oli ollunna.. Budjetti reipas 100 euroo per persiis sisaltaen vain ne pakolliset morsmaikun kustannukset ja tapahtumaa vuorokaudeks, osallistujia 34. Meita on moneksi. Morsmaikku itse myos kertoi mita tahtoo, koska tahtoo ja kuinka tahtoo. Muut toteutti tai jatti tulematta. 

Mun polttarit vuonnaaaaaa… 2008?!  oli hieman erilaiset. Me oltiin jo naitu paperilla ja kyseessa piti olla likkojen reissu laivalle. Kuka nauttii laivalla olosta? Ei meista ainakaan kukaan, mutta paiva valittiin niin ettei edes esiintyjan mukana tulisi nuorison vaen ryntaysta vaan me parin ja kolmenkympin valilssa pyorivat vanhoiksi syntyneet saataisiin kaikki loiste laivalla. Iso D ja bandihan se siella sitten oli ”Kesakatua” laulattamassa. Mut yllatettiin vaikka toisin luvattiin, kruunulla kuten oikean rinsessan varusteisiin kuuluukin. Suokaa anteeks, kuvaa ei tule. Muuten pippalointi oli tyttojen kesken ihanaa yhdessaoloa, shamppakaljaa ja tanssimista. Hirveeta krapulaa ja onnetonta taksimatkaa, mutta muistoissa tama reissu on ikuisesti.

Toimituksen jutussa oli 5 varmaa nakkia;

  1. Ottakaa polttariporukan erakot huomioon. Naita loytyy myos sarjastamme ”ottakaa minut huomioon, raahatkaa mukananne, tehkaa minusta keskipiste”. Olen ilkea, mutta niinhan se on. On myos totta, ja pitaisi olla sanomattakin selvaa, etta aikuisten bileissa kaikki ottavat toisensa huomioon. Eiko?
  2. Miettikää budjetti hyvissä ajoin ja hoitakaa rahastus ajoissa. ”On kohteliasta kysyä osallistujien budjetista etukäteen, ettei kukaan joudu jättämään polttareita väliin tai olemaan se nihkeilijä, jolla ei ole varaa mihinkään.”  Tarviiko sanoa edes mitaan?
  3. Älkää haaliko liikaa ohjelmaa. Mun polttareissa oli juurikin tama ihanaa, etta homma tehtiin alkuperaisen suunnitelman eli yhdessaolon mukaan. Rinsrenssa-rekvisiitta oli viite johonkin teinivuosiin ehka, mutta muuten nolaamiset ja monen paivan rannit onneksi jatettiin naista keimeista tyystin pois. Polttarit pitaa olla MORSIAMEN tyyliset, ei osallistujien taidon nayte rahapussin paksuudesta tai kekseliaisyydesta.
  4. Syökää heti päivän aluksi. ”Aamu kannattaa aloittaa brunssilla.” Ei pelkastaan polttareissa vaan ihan niinko aina. Pitais lisata myos johonkin normeihin mita ihmiset koittais orjallisesti noudattaa. ”ole hyva ihminen ja syo brunssi, paaset suosioon.” 
  5. Muistakaa juoda vettä. Ou jee. Liikaa skumppaa ja kaljaa, kaikkee sekasin ja kuuden kieppeissa sulhon viereen potkottaan. Oh, tai ihan vaan ottaa sita ilolienta sen verran kuin normaalistikkin ja unohtaa taman fraasin ”on viimeinen ilta” ja ottaa siita sita Viimeista Iloa irti hukuttamalla itseaan viinasaaviin. Kivempi muistellakkin, trust me.
Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Höpsöä