Tässä yksi päivä Instagramissa tuli vastaan virkatut puhdistuslaput. Se taisi muistaakseni olla @ekoarki.fi sivuston eräs kuva. En ollut vielä itse aikaisemmin törmännyt itse tehtyihin puhdistuslappuihin ja kiinnostuinkin ideasta aika samantien kuvat nähtyäni. Mielestäni ne olivat todella kauniit ja persoonalliset. Mukavaa vaihtelua niille ainaisille valkoisille kertakäyttöisille puhdistuslapuille.

Ja plussaahan näissä on tietenkin se, että ovat ekologisempia ja taloudellisesti kannattavammat. Itse olen yrittänyt toiminnallani pyrkiä kestävään kehitykseen eli käyttämään tuotteita mahdollisimman loppuun tai ostamalla pitkäikäisiä tuotteita.

Mm. puhdistuslappuja kuluu aikalailla, vaikka ei päivittäisin meikkaisikaan. Sitä ei tule niin omassa arjessa ajateltua kuinka paljon niitä kuluu päivässä/kuukausessa/vuodessa. Pieni asia arjessa mutta tällä tavalla siitä syntyy säästöä sekä omalle kukkarolle että maapallollemme.

Pienen googlettamisen jälkeen löysin simppelin ja visuaalisen ohjeen näille virkatuille puhdistuslapuille. Ensimmäistä puhdistuslappua virkatessa ajattelin, että mihin sitä olinkaan taas itseni laittanut mutta siitä se lähti silmukka kerrallaan sujumaan. Nyt näitä tekee jo ilman ohjeita, hihi. Laitan postauksen loppuun linkin jonka kautta ohjetta pääsee vilkaisemaan.

Itse käytin puhdistuslappuihin Novitan Cotton Soft puuvillalankaa. Yhdestä kerästä sain virkattua 15 kpl puhdistuslappuja eli aika hyvin omasta mielestäni. Ajattelin jossakin välissä kokeilla myös bambulangalla näiden tekemistä sillä niistä saattaa tulla hieman vielä pehmeämpiä. Nyt pitäisi vaan löytää näille joku suloinen säilytyspurkki.

Puhdistuslaput voi pestä jopa 60 asteessa. Tietenkin niille on hyvä olla oma pesupussinsa jotteivat häviä pyykkirummun uumeniin. Mutta uskon, että näitä pystyy pesemään myös sukassa jonka pää on solmittu kiinni.

Omaan käyttöön nämä virkatut puhdistuslaput ovat sopineet. Tietenkin joutuu enemmän hinkkailemaan kuin niillä vanhoilla tutuilla lapuilla mutta uskon että siihenkin vaikuttaa se paljonko silmämeikkiä on päivän aikana laittanut. Mutta päivittäiseen käyttöön nämä uudet ystävät jäävät, ainakin omalla kohdalleni.

Myös tämä on todella hyvä lahjavinkki! Vaikkapa joululahjaksi, tuparilahjana, ystävänpäivälahjana tai jos haluaa muuten muistaa itselleen tärkeää ihmistä. Jos lahjan vastaanottaja osaa arvostaa kädentaitoja ja itse tehtyjä lahjoja niin tämä jos mikä on mielestäni ihana pieni ylläri. Persoonallisia, kestäviä ja laadukkaita niin mikä voisikaan olla parempi lahja!

Tässä vielä inspiraatiota jos joku muu innostuu myös virkkaamaan puhdistuslappuja:

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/virkatut-puhdistuslaput

Ja jos oma sorminäppäryys ei riitä näiden tekemiseen niin näiltä sivustoilta saa ostettua uniikkeja puhdistuslappuja:

https://www.ekoarki.fi/product/kestovanulaput-100-bambu-5kpl-ja-pesupussi/

https://www.ruohonjuuri.fi/pestavat-puhdistustyynyt-kestovanulaput-avril-366221700703

https://pikkupulu.omaverkkokauppa.fi/Kestovanulaput

http://www.leonora.fi/catalog/product_info.php?products_id=708

Terkuin Matty

Koska viime postaukset ovat olleet hieman enemmän pohdiskelevia ja diipimpiä niin ajattelin, jospa ystäväkirja olisi tähän väliin sellainen pieni kevennys. Muistan kuinka ala-asteella sitä tuli näitä täyteltyä ja melkeinpä jokaisella tytöltä tälläinen löytyi. Mutta ainakin omasta mielestä niitä oli tosi ihana täytellä ja vielä kun sai liimata oman koulukuvan muistoksi. Itseltäni löytyy yksi ystäväkirja muistolaatikosta minkä olen erityisesti halunnut säästää, siihen on aina niin hauska palata. Alle yritin koota mahdollisimman laajasti erilaisia kysymyksiä ja vastauksia itsestäni.

Nimeni on: Matilda, mutta hauska fakta tähän väliin että se on toinen nimeni! ”Oikea” etunimeni on Roosa mutta kutsumanimeltäni olen Matilda. Se on toisinaan aiheuttanut hieman hämmennystä ja aina virallisissa kirjeissä / paikoissa minua kutsutaan Roosaksi.

Syntymävuoteni on: 1993. Olen siis kultaisen ysärin lapsi.

Perheeseeni kuuluu: Äidin ja isän lisäksi kaksi pikkusiskoa. Mutta omaan pikku perheeseen kuuluu avopuolisoni lisäksi meidän yhteinen tytär ja kissa.

Lempiväri: Vaaleanpunainen ja eri roosan sävyt. Tykkään myös valkoisesta.

Pienenä ajattelin, että minusta tulee: Lääkäri joka jakaa lapsille ruokaa. Eli toisin sanoen laitoshuoltaja. Sitten halusin olla presidentti joka ajaa siinä sivussa linja-autoa ja taksia. Perusteluina sille oli se, että halusin pitää hyvät välit kansalaisiini. Ei yhtään sen mahtipontisempi ura haave, hihi.

Tällä hetkellä olen: Ruokahuoneemme pöydän äärellä, kuuntelen Papupata podia ja vahdin tyttäreni päiväunia.

Joskus minusta tulee: Unelmieni minä. Sellainen kenen askel on varmaa ja eikä elämä horjuta joka suuntaan. Eivätkä muut ihmiset polje maahan.

Rakastan: Auringonvaloa, suklaata, kiireettömiä päiviä, kukkia, se kun saan ilahduttaa jonkun ihmisen päivää ihan pienelläkin teolla, ystäviäni ja perhettäni.

Vihaan: Kieroja ja kaksinaamaisia ihmisiä kenelle olet vain riistaa muiden joukossa ja heidän oman itsetunnon kasvattamisessa. Myös toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Myös tahallaan ärsyttäminen on minun mielestä todella turhauttavaa.

Haavelein: Naimisiin menosta ja siitä omasta huvilasta järven/joen rannalla, siitä että siellä on eko- & aamupalakaappi.

Minua pelottaa: Tietyllä tapaa kuolema ja elämän päättyminen. Läheisten menettäminen. Myös yksinäisyyden tunne ja se kun jää ihan yksin pelottaa aikalailla kun ei ole ketään siinä lähellä tukemassa.

Minua ärsyttää: Ihmiset ketkä peruvat tapaamisen ihan viime hetkellä ilman pätevää syytä. Se kun lähetät viestin jollekin ja se kyllä katsotaan mutta ei vastata siihen mitään, edes viikkojen päästä. Se kun yksipuolisesti yrität pitää ystäväsuhdetta yllä vaikka sen pitäisi olla molemmin puolista. Mielestäni ystäväsuhteen ylläpitäminen on yhtä tärkeää kuin parisuhdekin, sitä täytyy hoitaa ja hoivata samalla tavalla. Sotkuinen koti ja epäjärjestys. Jos olen ollut pitkään syömättä niin iskee kiukku. Loskakelejä.

Periaatteeni: Rakasta, kunnioita ja välitä muista niinkuin haluaisit että sinua kohdeltaisiin. Jos pystyt jotain auttamaan niin tee se.

Arkirutiini: Joka aamu syön kaurapuuron mehukeitolla, raejuustolla/rahkalla ja pähkinöillä. Käyn myös yleensä iltaisin suihkussa, mutta en joka ilta sillä kärsin atooppisesta ihosta. Muuten arkipäivieni rutiinit menevät tyttäreni ehdoilla.

Täydellinen mies: Mielestäni minulla on juuri sellainen. Uskon myös siihen, että jokainen joka elää onnellisessa ja tasapainoisessa parisuhteessa elää täydellisen miehen/naisen kanssa.

Exieni mielestä: Mitä jos ei ole sellaista?

Kirja tai elokuva joka aiheuttaa edelleen väristyksiä: Yleensä kaikki suomalaiset elokuvat mitkä pohjautuvat sota-aikaan. Olen tietyllä tapaa hyvin isänmaallinen ihminen ja mielelläni katselen Suomen sota-ajasta tehtyjä elokuvia. Niissä on sitä aitoa karuutta ja tunnelmaa ihan erilailla osattu kuvata.

Harrastaisin kaikkea tätä jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja: Neulomista, näkisin enemmän ystäviäni, tekisin kaikkea mukavaa yhdessä perheeni kanssa ja hoitaisin omaa sisäistä hyvinvointiani.

Harrastan nyt: Neulomista, aina on jokin projekti työn alla.

Parin viinilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Viinin sijasta lasissa olisi Muumilimpparia ja Spotifystä tulisi sillä hetkellä mitä todennäköisemmin Ellinooraa.

Noloin tv-ohjelma josta pidän: Äippälomalla sitä vaan alkoi katselemaan Kauniita ja Rohkeita ja Emmerdalea. Niitä tulee kyllä vieläkin telkkarista katsottua, ei enään kuitenkaan yhtä säännöllisesti.

Sarja jota suosittelen: Yökylässä Maria Veitola. Vaikka Maria ei itse olisi se ihmistyyppi josta pidät mutta se sarjan konsepti antaa kyllä uutta perspektiiviä ihmisistä ja heidän ajattelutavoistaan.

Salainen taitoni: Näen unia jotka myöhemmin sitten toteutuvat. Esimerkiksi olin nähnyt raskaus aikana unia, että kävelen käsi kädessä pienen tytön kanssa ja niin siinä sitten kävi että meille tyttö syntyi.

Salainen paheeni: Jos jääkaapistamme löytyy nakkeja niin saatan hiljaa hiipiä hakemaan sieltä nakin ja syödä sen kylmiltään. Minun mielestä ne on parempia juuri sellaisenaan.

Itkettää kertoakin mutta itken aina kun katson: Kun joku synnyttää. Siinä on aina samanaikaisesti niin paljon tunteita pelissä. Etenkin nyt oman synnytyksen jälkeen synnyttäminen herkistää enemmän. Myös jos lapsikuoro laulaa niin se saa liikutuksen kyynelet silmiin.

Haluaisin osata: Urheilla jotakin mielekästä urheilulajia, mutta vielä sellaista ei ole löytynyt.

Kahta en vaihda: Perhettä ja terveyttä.

Tälle hymyilen: Sille kun tyttäreni hymyilee ja irvistelee niin että hampaat loistaa.

Lempiherkkuni: Suklaa tietysti. Mitä överimmäksi välillä mennään niin sen parempi.

Viisaus jonka olen tähän mennessä oppinut: Kukaan ei pysty muuttamaan toista ihmistä vaikka kuinka haluaisi. Luottamus on kuin paperi kuin se rypistyy se ei palaa ennalleen jos tulee tyrittyy.

Mistä haluaisit että sinut muistetaan: Huolenpidosta ja välittämisestä. Siitä kun annan itsestäni jotain toiselle niin teen sen koko sydämelläni.

Suurin tähän astisista saavutuksistasi: Valmistuminen siihen ammattiin mikä tuntuu omalta ja sitä kautta saatu vakkaripaikka. Ja tietysti oma pikku perhe lukeutuu suurimpiin saavutuksiini, se kun ei ole itsestäänselvyys.

Toivoisin, että sieltä löytyisi joku muukin ystäväkirja fanaatikko joka haluaisi kommentteihin vastailla näihin kysymyksiin. Olisi mukava päästä tutustumaan teihin lukijoihin hieman paremmin <3

Terkuin Matty