Uusia alkuja

Gregoriaanisen kalenterin mukaan vuosi vaihtuu tammikuussa, mutta oma sisäinen kalenterini kääntyy uudelle lehdelle syksyisin. Kouluvuosina elämää jäsensivät lukuvuodet ja -kaudet. Syksy tuntui tuolloin uuden alulta. 

Uudet tuulet puhaltavat lempeästi myös tänä syksynä. Siirryin kesäloman jälkeen tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Ajatus kevennetystä työviikosta oli itänyt mielessäni jo jonkin aikaa. Tämänhetkisessä työtilanteessani työajan lyhennys oli helposti järjesteltävissä, joten päätin ainakin kokeilla. Ratkaisu on tuntunut tähän hetkeen täysin oikealta. Vaaka töiden ja vapaa-ajan välillä on paremmassa tasapainossa. Nelipäiväinen työviikko kuormittaa vähemmän ja toisaalta pitkän viikonlopun aikana ehtii palautumaan paremmin. 

Työajan lyhentäminen on tietyllä tavalla jatkumoa kulutustottumuksieni muutokselle, josta kirjoittelin aiemmin täällä. Vaikka loikka pois oravanpyörästä on ollut varsin konformistinen, on pienessä mittakaavassa kyse juurikin siitä. Viidennes vähemmän töitä tarkoittaa suunnilleen viidenneksen pienempiä tuloja. Ajattelen itse ostavani menetetyllä summalla vapaa-aikaa. Sen arvolle on vaikeaa laittaa hintalappua. 

On ollut ihanaa, että vapaa-aikana resursseja on ollut käytettävissä muuhunkin kuin työstä toipumiseen. Olen jaksanut edistää pitkään seisseitä opintojani sekä työskennellä omien projektieni parissa. Olo on ollut energinen myös arkena. Tällaista elämän ehkä kuuluisikin olla? 

Illat pimenevät ja päivä lyhenee. Toivon, että onnistun säilyttämään saavutetun tasapainon silloinkin, kun maapallon kallistuskulma lyö tosissaan kapuloita rattaisiin. Tällä hetkellä olo on toiveikas!