Asennoituminen uuden kielen oppimiseen

Heitän uskaliaan väittämän ilmoille: opin uuden, entuudestaan mulle tuntemattoman kielen rohkeudella.

Annas kun rikon lauseen konkreettisemmaksi purtavaksi: rohkeuteni käyttää jokaista sanan murusta heti kun opin jotakin, auttoi saamaan Saksan kielen tarttumaan päähäni puolessa vuodessa. Rohkeuteni olla epätäydellinen.

Muistan, kun töissä ihka ensimmäisessä saksankielisessä työpalaverissa kuulin kollegojen sanovan ”mir ist egal”. Tasaisen puuron seasta, josta en ymmärtänyt sanaakaan erottui tuo yksi lause aina tasaisin väliajoin. Kirjoitin sen paperin nurkkaan ja googletin jälkeenpäin. ”Mulle sillä ei ole väliä”. HAAAH! Olin haltioutunut, käytin ensimmäistä oppimaani kokonaista lausettani kotona vaikka keskustelu oli englanniksi:

”Do you want ketschup with that” – ”mir ist egal.”

”What time should I set the alarm for tomorrow?”  – ”mir ist egal.

Maistelin lausetta niin paljon, että siitä tuli yhden päivän aikana suuhuni sopiva lause. Palavereissa ja toisia salakuunnellen ratikassa kirjoitin jokaisen sanan ylös, jota en ymmärtänyt ja googlettelin niitä jälkeenpäin. Ensiksi opettelin eniten toistuvia lauseita sekä sanoja. Pari kuukautta myöhemmin hioin kielioppia ja erottelin sanoja maskuliiniin ja feminiiniin. Kirjoitin firman sisäisiä meilejä alusta asti, vaikka kielioppivirheiden tekeminen pelotti. Yhden meilin kirjoittamiseen käytin varmasti kohtuuttoman pitkän ajan, mutta se oli mainio tapa harjoitella. Kielitaidon parannuttua muutamat kollegat myös auttoivat ja saattoivat korjata toistuvia virheitä. Myöhemmin kaikki yhdistyi sujuvaksi kielitaidoksi.

Haasteita matkan varrella

On mahtavaa tajuta voivansa ottaa osaa keskusteluihin vieraalla kielellä, ja kaikkein parasta: kertoa vitsejä! Ennen tätä etappia tuntuu kuin oma persoona olisi lukittuna kielimuurin takana. Se sarkastinen hassuttelija on kellarissa odottamassa vuoroaan samalla kun änkyttävä ja sanoja hakeva ujo versio itsestä on ottanut vallan. Noina aikoina olin erittäin ankara itselleni ja turhauduin helposti – ja hyvästä syystäkin: olo on kuin katsoisi lasin läpi tuota puolityhjää versiota itsestään, joka ei kykene ilmaisemaan itseään. Tuon toivotun etapin saavuttaminen tuli pienien voittojen kautta – pieni keskusteluun sopiva kommentti siellä täällä, tai ensimmäinen vitsi jolle joku nauroi. Tämä oli kuitenkin yksi niistä maikeimmista voitoista, ellen jopa sanoisi kielen oppimiseni tärkein saavutus: voida heijastaa oma persoonani saksan kielen kautta.

Se hetki, kun luulet oppineesi sujuvan kielen ja ajat 80 kilometrin päähän kylään, jossa puhutaan murteella, josta et ymmärrä sanaakaan. Sitten kun kuvittelet päässeesi jollain tavalla murteen ymmärtämiseen sisään, liittyy keskusteluun, joku 10 kilometrin päästä toisesta kylästä, jossa puhutaan toista murretta. Niin, Saksa on murteiden maa ja täällä ollaan ylpeitä, kun puhutaan pienen paikkakunnan murretta, josta muut eivät saa selkoa – mitä vaikeampi ymmärtää, sitä suurempi ylpeydenaihe. Ulkomaalaiselle, juuri kielen oppineelle se on turhauttavaa, ja on vaikeaa olla luovuttamatta. Neljän Saksan vuoden jälkeen en edelleenkään ymmärrä monia murteita ja se kellariin lukittu, vaimennettu persoonani nostaa joka kerta päätään.

Oli vaikeaa nauttia voittajafiiliksestä kielen opittuani. Ehkä jopa huomaamattaan kommentoidaan, että no saksa nyt on helppo oppia. Toinen saattaa kommentoida, että saksa on vaikea, mutta koska opin koulussa aikoinaan ruotsia, tarttui saksankieli helpommin (vaikken osaakaan ruotsia). Sanotaan myös, että suomalaisena on helpompi oppia kieliä, koska suomi on kieliopiltaan vaikea (kommentti usein henkilöltä, joka ei tiedä suomenkielestä yhtikäs mitään). Ehkä tämä on sitä ”maanpinnalle pudottamista”? Ei, kyseessä on vähättely. Olin kerran seminaarissa, jossa muutamat ulkomailla asuvat äidit puhuivat keskenään lapsiensa monikielisyydestä – se jonka lapsi osasi sujuvasti neljää eri kieltä oli voittaja ja ilmeisesti ne ”vain kaksikieliset” oli tosi basic – ei edes mainitsemisen arvoinen juttu. Olisin älyttömän kiitollinen, jos olisin kasvanut kaksikieliseksi!

Uuden kielen oppii opettelemalla

Erilaiset tekijät varmasti vaikuttavat kielen oppimiseen: ympäristö, äidinkieli, jo opitut kielet, motivaatio.  Joillekin uusien kielien oppiminen tulee helpommin kuin muille, toiset joutuvat näkemään enemmän vaivaa… Loppepeleissä uuden kielen oppii kuitenkin vain opettelemalla, ja se joka on nähnyt vaivaa opettelemalla uuden kielen saa juhlia voittoaan ilman sen suurempaa selittelyä. Voin siis sanoa ääneen: opin Saksan nopeasti, ja se on aivan mainio juttu! Paiskin sen eteen paljon töitä ja astuin mukavuusalueeltani pois ottamalla riskin, että kuulostan ”tyhmältä” tai ”ulkomaalaiselta”.

Saksa tarttui päähäni kuin nukka tarrarullaan, ja olen siitä älyttömän kiitollinen. Kielitaidon ansiosta olen edennyt työelämässä, saanut luotua ihmissuhteita ja tuntenut kuuluvani joukkoon. Keinoja kielen opettelemiseen on monia: on puhelinsovelluksia, voi lukea kirjoja ja sanomalehtiä, jutella tandem-kumppanin kanssa, ripotella muistilappuja ympäri asuntoa, pelata nettiepelejä, ja niin edelleen. Omien kokemuksieni kautta voin kuitenkin tiivistää itselleni tärkeimmät oivallukset uuden kielen oppimiseen:

♡ Rohkeus olla epätäydellinen

♡ Voida heijastaa oma persoona kielen kautta on tärkeämpää kuin kieliopillisesti täydelliset lauseet

♡ Roll up your sleeves: uuden kielen oppii vain opettelemalla

Opetteletko kieltä? Mainio juttu, että otit haasteen vastaan! Paras asia mitä voit itsellesi tehdä on puhua pulputtaa tähän mennessä opittua ihan kuin olisit vanha tekijä ja ahmia sekä toistaa uusia sanoja ja lauseita.

Oletko hanskannut kielen? Ihanaa! Ole ylpeä itsestäsi, oli se sitten viro, ruotsi tai mandariinikiina. Pieni hionta on aina ok, mutta jos ymmärrät muita ja tulet ymmärretyksi, olet saavuttanut hienon etapin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *