Stuttgartin korona-arki

Täällä Saksassa on ollut maskipakko julkisissa tiloissa jo maalis-huhtikuusta lähtien: kaupoissa, julkisissa kulkuvälineissä, virastoissa ja niin edelleen. Maskipakko on ollut päällä niin pitkään, että tilanteeseen on jo jotenkin tottunut. Tällä viikolla tilanne Stuttgartissa tiukentui hieman, ja kuvioihin tuli maskipakko keskustan alueella myös kaduilla liikkuessa. Viime viikoilla näin myös poliisikontrollin ratikassa ja sakotustilanteen, sillä maskittomana liikkuessa rapsahtaa sadan euron sakot. Maskipakko ja muut rajoitukset ovat todellakin muuttaneet arkeani täällä Stuttgartissa. Täällä ei kuitenkaan olla onneksi päädytty vielä ulkonaliikkumiskieltoon, ja toivotaan ettei siihen ratkaisuun tarvitsekaan missään vaiheessa turvautua.

Maskipakkopullaa

Sittemmin maskipakko on siirtynyt täällä Saksassa parin viime kuukauden aikana myös konttoreihin. Omalle työpaikalleni maskipakko saapui reilu kuukausi sitten. Se ei tosin tuntunut mitenkään oudolta, sillä ratikkamatkoilla ja suurin piirtein kaikkialla muualla maskia käyttäneenä ei toimistossa maskin pitäminen mullistanut elämää juuri mitenkään. Meillä on väljähkö avokonttori, jossa puolentoista metrin etäisyyden pitäminen onnistuu suhteellisen hyvin. Mikä ehkä maskipakkoa enemmän ärsyttää, on jatkuva ikkunoiden avaaminen. Täällä on nimittäin sääntö, että tiloissa, joista puuttuu ilmastointi, pitää joka 20 minuutin välein tuulettaa 5-10 minuutin ajan. Toivotaan ettei kelit kylmene tästä enempää.

Oman työpisteen ääressä maskia ei siis vielä tarvitse pitää – ainoastaan yleisissä tiloissa liikuskellessa, tai kollegoiden kanssa keskustellessa. Ehkä ensimmäinen päivä oli vähän kummallinen, kun kahvinhakureissulla ei voinutkaan jäädä keittiöön hörppimään kollegan kanssa kupillista, vaan pitää jäädä tönöttämään muki kädessä ja maski naamalla, vaihtaa kuulumiset ja palata työpisteelle ennen kun kahvi jäähtyy. Pari kahvia on tullut juotua kylmänä, mutta ehkä siitäkin pääsee yli. Kylmä kahvi kaunistaa..? On paljon ammatteja, joissa maskia joudutaan pitämään koko työvuoron ajan, joten en valita tämänhetkisestä tilanteestani. Uskon tosin, että meillekin tulee pian maskipakko koko työpäivän ajaksi, myös omalla työpisteellä istuessa.

Tästä viikosta lähtien meillä on muuten korkeakouluissa (tai ainakin omassani) maskipakko myös luentojen aikana omalla paikalla istuessa. Aiemmin maskeja piti pitää vain koulun yleisillä paikoilla liikkuessa, tai kun välimatkaa opiskelukavereihin ei voinut pitää. Koulussa on myös rekisteröityminen, tai nk. ”check-in”QR-koodin kautta jokaisella istumapaikalla, jota pidän näppäränä systeeminä. Monet luennoista järjestetään verkkoluentoina, mutta me ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat olemme kerran kuussa paikan päällä, mikä on tietysti tutustumisen kannalta mukava ratkaisu.

En tunne maskipakon rajoittaneen elämääni, mutta ainoa, mitä tilanteeseen toivoisin, olisi ripaus lempeyttä ja inhimillisyyttä toisia kohtaan. Jos juoksee ratikkaan hikiotsalla ja ehtii laittaa maskin vasta pysäkillä päälle, saa osakseen vihaisia katseita. Täällä on siis kulkuvälineiden lisäksi myös pysäkeillä maskipakko. Uskallauduimpa kerran hörppimään  proteiinismoothieta ratikkapysäkillä, sillä tunsin kuntonyrkkeilytreenien jälkeen oloni niin heikoksi, etten olisi selvinnyt pyörtymättä, tai oksentamatta kotiin asti ilman syötävää. Ehtipä sen puolen minuutin aikana joku tulla huutelemaan ja solvaamaan. Kello oli 11 illalla ja ulkona pysäkillä oli lisäkseni vain yksi ihminen, joka seisoi kymmenen metrin päässä.

Jatkuva check-in ja kotibileet, jotka ajaa konkurssiin

Stuttgartissa ja muuallakin Saksassa on ollut jo pitkään maskipakon lisäksi esimerkiksi ravintoloissa, kirjastoissa ym. vieraillessa kirjautumispakko: yhteistiedot ja vierailuaika pitää jättää joko paperiselle lappuselle, tai kännykällä QR-koodilla sisäänkirjautumalla. Jos jäät kiinni jätettyäsi virheelliset yhteistiedot, on luvassa tuntuvat sakot (mitenköhän ylipäätänsä jää kiinni, jos jättää väärät yhteistiedot…). Kyseinen menetelmä on herättänyt paljon kysymyksiä tietosuojasta, sillä yksittäiset paperilaput kerätään välillä huolimattomasti ja niiden hävittämisestä sekä säilyttämisestä ei ole tarkkoja sääntöjä. Yllättävän monessa paikassa turvaudutaan vielä paperiseen systeemiin.

Tällä viikolla rajoitettiin myös tapahtumien kokoontujamäärää: yksityisissä tilaisuuksissa saa kokoontua yhteensä vain kymmenen ihmistä. Luin, että sakko juhlista, joissa on liikaa osallistujia, voi olla jopa 130€ per henkilö ja parhaassa tapauksessa sen lisäksi huikeat 5000€ juhlanjärjestejälle, riippuen tietysti säännönrikkomisen vakavuudesta. Lisäksi seuraa 250€ sakko, jos järjestäjä ei ole tapahtumaan kirjannut virallisia korona-ohjeistuksia. Kalliit bileet siis, jos tulee jäätyä huolimattomista juhlanjärjestelelyistä kiinni. Täkäläiseen kulttuuriin kuuluu isot perhekokoontumiset ja synttärikekkerit. Uskon, että jos samat säännöt vielä jouluna pätee, tullaan niitä useammassa perhepiirissä rikkomaan. Monet varmaan joutuu myös tulevina kuukausina perumaan hääjuhliaan, mikä varmasti tuntuu tosi ikävältä.

Luin muuten tänään, että prostituutio on Stuttgartissa tämän hetkisten korona-säännösten mukaan ok, jos on vain kaksi osallistujaa ja jätät oikeat yhteistiedot (check-in niin kuin muissakin palveluissa). Jos aktiin osallistuu enemmän kuin kaksi, on sakko tälle kimppakivalle huikeat 2000€. Kyllä, meillä on otettu kaikki mahdolliset tilanteet huomioon 😀

Omalla kohdalla ainoa iso kysymysmerkki on joulu, jonka halusimme viettää Suomessa, sillä en ole perhettä sitten tammikuun alun nähnyt. En kuitenkaan usko, että se tällä hetkellä on kovinkaan järkevää lähteä reissaamaan, mikäli tilanne jatkuu samanlaisena seuraavat viikot. Kuulostaa nyt ehkä tosi oudolta, mutta mitä myös kovasti ikävöin, on ihmisten halaaminen! Esimerkiksi treeniohjaajani kanssa meillä oli aina treenien alussa tapana halata ja toverillisesti taputtaa selälle – sitäkään ei ole sitten maaliskuun jälkeen tehty. Kavereita tavattaessa on myös aina kummallista kiertelyä ja varovaista kyselyä, josko saa halata, vai parempi ettei kuitenkaan. Ymmärrän täysin, jos joku haluaa pitää etäisyyttä. Halaaminen on meillä kaveriporukassa jotenkin aina ollut osana tapaamisia, varsinkin niiden kanssa, joita harvemmin näkee.

Uusiin sääntöihin totutellessa muistuttelen kuitenkin itselleni: vaikka arki tuntuukin joiltain osin mutkistuneen, on pääasia kuitenkin pysyä terveenä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *