On niin outoa, miten sitä välillä sompailee ihmisten kanssa kuin kala vedessä. Huumori kukkii, on helppo jutella. Tuntuu, että ymmärretään. On hyvä olla.

Ja sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu. Tuntuu, että olen ainoa poikkeustapaus. Kaikki muut käyttäytyy ihan oudosti, tai sitten se olen minä itse. Joko muut ei ymmärrä, tai sitten minä en ymmärrä.

Välitänkö liikaa? Vai onko kyse siitä, kenen kanssa aikaansa viettää?

En voi perustaa hyvinvointiani muiden varaan. Jokaisen on rakennettava se ihan itse. Ja ymmärrettävä pyytää apua, koska oikeilta ystäviltä sitä saa.

Kumma maailma. Olen hämmentynyt.

Kommentit (1)
  1. Mulla on välillä ihan samanlaiset fiilikset ja ajatukset!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *