->

En tiiä mistä se johtuu, että oon kasvanu ”sen jonkin odottajaksi”.

Odotan koko ajan ja kaikessa. Oon menossa kohti jotakin. En pysty aidosti elämään hetkessä, paitsi ehkä ihan sekunneissa, kun on suu täynnä hyvää ruokaa, kun nauran katketakseni tai kun ystävä halaa vähän liian pitkään. Mutta muuten perustila on kyllä jotakin kohti.

Ja nyt joku ajattelee, että no sehän on ihmiselle ihan normaalia. Liike. No niin onki, mutta ei tällänen. Mie ootan ihan väärällä tavalla. Silleen, etten oo tyytyväinen nykytilaan.

Pahin tilanne on sillon, ku oon yksin ja istun alas ja ajatukset saa tilaa. Lähen välittömästi Goalle.

Parempaa on oltava tulossa.

Opinnot ja työelämä. Ei tunnu sopivalta. Odotan sitä suurta valaistumista. Joku aamu vaan heräisin, ja päässäni ois tapahtunu valtaisa oivallus. Kyllä, ala ja työnkuva, jossa luontaiset kykyni pääsisivät käyttöön ja jolla intohimoisesti haluaisin työskennellä vaikka koko loppuikäni, on ___ .

Ihmissuhteet. Tuttavuuksia tulee ja menee, niin ”sielunkumppaneissa”, ystävissä ku miehissäkin. Kiinnyn moniin ja nopeasti, mutta syvempiä tunteita ei tule. Se on asia, jota haluaisin eniten elämässäni. Ja se taas saa aikaan sen, että odotan sitäkin saapuvaksi ku jotain alasinta taivaalta. Yks päivä se vaan tipahtais niskaan, enkä vois tehdä mitään. Olisin ihan mennyttä naista ja tietäisin, että tässä se nyt on. Ja miulla ois parempi olla ku koskaan ennen.

Mutta entä jos näitä tunteita ei tuu? Jospa miut oon, tai jospa ihminen on, tarkotettu elämään jatkuvassa epätietosuuden tilassa? Jos on vaan valittava jotain ja mentävä sillä, vaikka se ei tuntuskaan heräämiseltä ja unelmien täyttymykseltä?

Jospa mitään elämän uraa tai rakkautta ei oo olemassakaan? Niistä puhutaan vaan elokuvissa ja elämäntapaoppaissa ja supertähtien haastatteluissa, vaikka tosiasiassa ihminen vaan tarpoo läpi tän kaiken kokematta mitään sen suurempaa?

Ja jospa ne hyvät asiat ei ainakaan auta tarpeettomuuden ja turhuuden tunteisiin? Onko niistä selvittävä itse? Onko osattava?

En mie halua sellasta. Voiko se muka olla niin?

Pakkohan tässä on joku järki olla. Joku syy, jonka vuoksi asioita tehdään.

Kommentit (2)
  1. Jos emme opettele olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on, olemme jatkuvassa oravanpyörässä. Vaikka saisimme mitä tahansa, aina on jotain uutta mitä meillä ei vielä ole, eli jatkuvasti on tyytymättömyyden aihetta eikä mikään koskaan riitä.”

    (Lainaus)

     

    Siis opettele kiitolliseksi 🙂 

  2.  

    papum11_150_3.jpg

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Teemme aiheesta päivän kysymyksen toimituksen palstalle.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *