Haluaisin kohdata Sinut päivittäin sen samaisen tunteen sävyissä, johon minut puki ensimmäinen kylmä ilta kotimaassa, kotikaupungissa, kaikkien niiden lämpimien, epätodellisten kuukausien jälkeen.  Kynttilöiden valossa, kun ulkona on jo sysipimeää ja ajatuskin pakkasesta saa painamaan posken tiiviimmin rakkaan rintaa vasten. Tuntuu ihmeelliseltä tulla niin kaukaa niin lähelle, ja sen vuoksi itkettää. Hämmennyksissä elämästä, hämmennyksissä äkillisestä rakkauden […]

Mikseivät ajatukset voi aina niin vapaina kun punaviinin jälkeen iltapäivän valossa, lauantaina tai maailman toisilla laidoilla   Mistä syntyi se hirveä harha kana-persikka-aurajuusto ei tuntunut saastalta voida valita, napsia pinnalta vain parasta huomaamatta koskeekin koko lautasta   Onhan se tietysti mahdollista vapautua ilman lasillista lähtemättä kauas kotipihasta (viittaus: Väli-Amerikka) Onhan se, kiittää kieleni     […]

Niin vain kävi, että kohtasin menneisyyteni hänessä. Konkreettisesti, oikeat kasvot, oikea puhe, oikeat hänelle tärkeät asiat.  Ja mitä totesinkaan? Niinhän sitä luulisiettä onneton olisin vuoksesiMutta tänään kumminkinheräsin hymyillen, vihdoinkin Kasvosi häipyi mielestänikuin taakka nostettu ois harteiltaja löysin jotain itsestäniminkä kadotin kauan sitten Tällaisena iltanavois vaikka itseensä rakastuaja haistattaa pitkät kaikillekoko rahallaTällaisena iltanaTällaisena iltana Niinhän sitä […]

Hallituksen taannoinen näkemys ammatinvalinnasta: Khyyyyllä vaan, MEIDÄN koulutus on maailman huippuluokkaa. Toooottakai meillä on valinnanvapaus, ihan mitä vaan saat valita, kunhan teet sen päätöksen HETI!!!!!!! Etkä vaihda sitä urpo, vaan välittömästi valmistuttuasi alat verorahoja tienaamaan! Ja mieti nyt sitten, onko se parempi tehdä niitä töitä opintojen aikana vai ei; pääasia, että valmistut aika v*tun tahdilla […]

Uimahallin saunassa arvo tasoittuu alastomuudella kauneutta joka puolella naisia Yksi puuskuttaa lauteelle, hymyillen  huokaa: ”Eipä taas olisi viitsinyt, vaan hyvähän tuo  että kuitenkin” uimalakki ainoa tiukka asia hänessä  Vieressä manta nostaa painavat rintansa hartioilleen raapii niiden alta kuollutta nahkaa katse kiukaan kivissä tyyni Viereisellä rintoja vain yksi ja iso arpi  Nurkassa istuva niin kuiva: iho luun päällä kuin paperia paperinukke nostaa kurttuiset koipensa ketterästi  kerälle syliinsä ranteessaan hopeat ja ohimoilla  Ja se joka puuskutti heittää luvasta löylyä Päät painuvat taakse naisten päät kuukautiset, […]

Hyvä Minä varhaisaikuisen vartalossa, mitä oikein olet käynyt taas sekoilemaan? Etkö tajua, että olet luisumassa siihen samaan tekaisemaasi tyhjiöön, jota juuri syksyllä lähdit tietoisesti täyttämään — siinä onnistuitkin? Oliko se onnistuminen todella niin hetkellinen, kuin miltä tilanne on alkanut näyttää? Miksi kuvittelet, että sinun ainoa tehtäväsi maailmassa olisi hankkia hyväksyntää toisilta? Ja miksi oikein pyrit […]

Hän leyhäytti parivuoteen valtavan päiväpeitteen matolle kuin valkean purjeen. Äiti olisi sanonut, että on siinä meillä naisimmeinen, likaselle matolle heittää puhtaan petivaatteen. Hän hiljensi tuon egoilevan äänen ja kiersi kontillaan peiton ympäri, oikoen sen suoraksi. Mokoma mahtui juuri ja juuri yksiön ainoan huoneen lattialle.  Hän otti peitteen nurkasta kiinni ja taittoi pitkän sivun toista vasten, suoristi […]

Kaikki eivät ole tipattomalla.  Nainen roikkuu lavuaarin reunassa, silmät puoliummessa. Sääliksi käy. Ehkä sillä toisaalta on voinut olla kivakin ilta. Mutta ei kyllä ole enää. En minäkään ole täysin tipaton, teen kuten aina ennenkin: juon jos huvittaa, ja vain hyvin harvoin liikaa. Pari lasillista viiniä ja olen tyytyväinen. Ei ole mitään syytä juoda enempää. En […]

Vaaleanpunaisen talon ikkunoissa eivät koskaan palaneet valot. Kesäisin nurmikko oli leikattu siististi tasamittaiseksi, sillä Veke oli ammatiltaan talonmies. Talvisin pihapolku kulki aina hangen keskellä täsmällisesti samassa kohdassa. Muita elonmerkkejä talossa ei nähtykään — paitsi kuistille hyvissä ajoin joulun alla ilmestyneet, herkän valkoiset jouluvalot. Muutoin ohikulkija olisi aivan yhtä hyvin voinut luulla taloa autioksi. Mutta niin […]

Koko urakka alkaa siitä isosta, Verohallinnon käyttämästä kirjekuoresta, jonka kääntöpuolelle Markun äiti on töihin lähtiessään kirjoittanut viestin. Markku astelee suoraryhtisenä keittiöön, huomaa pöydällä lepäävän kuoren ja lukee seisaallaan äidin tuttua käsialaa: ”Markku!!!! Auraa autotallin edestä lumet. On hitosti. Lähden autolla töiden jälkeen. äiti.” Markku huomaa hartioidensa lysähtävän juuri sen verran, että oma saamattomuus alkaa ärsyttää. […]