”Marras” tarkoittaa ruumista

Tällaisten 11 tunnin opiskelupäivien jälkeen sitä päätyy miettimään liian ontologisia juttuja. Ei oikein sovi miun päälle.

Miten priorisoin ajankäyttöni?

Elänkö elämääni siten kuin haluan, vai suoritanko sitä ulkoa tulevien määräysten mukaisesti?

Pitäisikö joskus alisuoriutua – edes kerran?

Saanko tästä kaikesta mitään muuta, kuin isoja numeroita paperilla?

Olenko yksin vai vain toisinaan yksinäinen?

Mihin oikein pyrin elämässäni?

Mistä unelmoin?

Kuulin jonkun sanovan, että yliopistossa ei pitäisi miettiä tulevaa tutkintoa tai ammattia tai työtä, vaan keskittyä nauttimaan oppimisesta.

En mie osaa. Teen koko ajan ihan liikaa.

Mutta miten vois muka koskaan tehdä missään vähemmän, kuin parhaansa?

Haluaisin olla ihminen, joka lähtee kaljoille ja saa siinä ystäviensä kanssa istuessaan huimia ideoita, jotka toteuttaa ja joiden toteuttamisesta nauttii suuresti. Haluaisin olla se nuori nainen, joka ei tarvitse muita kertomaan, kuinka ainutlaatuinen ja hyvä on juuri sellaisenaan. Haluaisin olla se tyyppi, joka pakenee Goalle etsimään itseään.

Tai ehkä sellainen tyyppi, jonka ei tarvitsisi tehdä sitä.

 

 

Kommentit (2)
  1. Mä toivon että voisin olla yhtä tunnollinen opiskelija kuin sinä, eli ole iloinen motivaatiostasi. Aloitin opintoni valtiotieteellisessä välivuoden jälkeen tänä syksynä, mutta tunnen suurta välinpitämättömyyttä opiskelua kohtaan, vaikka pääaineeni minua suuresti kiinnostaakin (tosin sitä en oo paljoa päässyt opiskelemaan, kiitos perusopintojen). Jos aamulla väsyttää, nukun makeasti vailla huonoa omatuntoa velvollisuuksieni ohi. Kun tarjolla on kutkuttavampaa tekemistä, unohdan sekä iltapäiväluennon että esseiden palautuspäivät. Hedonisti.

  2. Onpa tutun kuuloista pohdintaa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *