Omppusekoaminen

Sama toistuu joka syys: piskuisen kotikuntani keskustassa lenkkeillessäni kyyläilen aitojen raoista. En ihmisiä tai heidän puuhiaan, vaan heidän omeniaan. Vihreä- ja punaposkisia, pieniä ja makeita, joista hävettävän iso osa on jo pudonnut puusta. Ja mätänee sen juurelle.

Kun olisi pokkaa mennä kysymään, että saisinko leipoa näistä jotakin. Etteivät mene haaskiolle.

Vihdoin pääsin viattomien ihmisten omenoita kuolaamasta, kun äiti toi minulle omia vanhalta kotitilalta.

IMG_20140905_163819.jpg

Nyt olenkin käyttänyt pari viimepäivää mitä ihanimpien omppureseptien kokeilemiseen. Ensin syntyi suosikkilemmittyni:

 

Omenaboston

Taikina

3 dl maitoa

1 pss kuivahiivaa

1 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

0,5 tl suolaa

1 kananmuna

n. 9 jauhoja (sisältäen 1 dl kaurahiutaleita, 1 dl grahamjauhoja, 2 dl hiivaleipäjauhoja ja 5 dl vehnäjauhoja, joita lopulta oli pakko lähteä ostamaan, etten sortuisi leipomaan pullan sijaan jotain hiivatin terveysleipää)

1 dl öljyn ja voin seosta

Leivo kuten pullataikina on tapana leipoa. Laita mikroon kohoamaan, koska siellä se kohoaa nätisti. Tee sillä aikaa täyte:

n. 10 kotiomenaa

n. 70 g voita

4 rkl sokeria

4 rkl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

reilusti kanelia

Kähyytä kasarissa omenat (jaksa kuoria ja kuutioida, ei siemeniä eikä siemenkotia), voi, sokerit ja kaneli siirappiseksi, huumaavan tuoksuiseksi imellokseksi. Jäähdytä, edes vähän, ettet polta sormiasi, kun levität täytteen kaulitun pullataikinan päälle. Voit vielä lisätä kanelia ja fariinisokeria, jos haluat oikein hyvää. Kääri pötkelöksi kuin pullea, lämmin vauva ja leikkaa paksuiksi viipaleiksi (n. 10 cm, jos käytät kunnon kokoista eli isoa kakkuvuokaa; unohda se vauvavertaus tässä vaiheessa). Asettele täytettä irvokkaasti valuvat pullaviipaleet voideltuun kakkuvuokaan, maistele ylijäämäpalat ja muistele lapsuutta ja hiivaähkyjä, koe jälkimmäinen todeksi. Kohota vielä uudelleen. Jos muistat voidella munalla, tulee nätimpi, mutta muista ainakin raesokeri. Paista komeus 180 asteessa, kunnes on jokseenkin kypsä, mutta kunnon boston jää vähän kosteaksi.

Tätä aion leipoa lapsenlapsilleni joskus, ja palanpainikkeeksi maitoa, koska tämä kattaus on turvallisen ihana. Tulos voi näyttää vaikka tältä:

img_20140904_123559.jpg

 

Seuraavana päivänä halusin lisää. Siitä seurasi:

 

Omenapannari

Omenaisuus

3 rkl voita

viitisen kotiomenaa

fariinisokeria

Levittele omenaviipaleet (kyllä, kuori ne ja viipaloi ohuiksi, ei siemeniä tai siemenkotia) uunivuuan pohjalle. Lätki päälle voiköntsät ja paista n. 230 asteessa, kunnes on sihissyt jonkin aikaa nätisti. Kaada päälle vatkattu

Taikina

n. 2,5 dl maitoa

2 rkl sulaa voita

3 munaa

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

0,5 tl suolaa

n. 2,5 dl jauhoja (riippuen mielentilasta joko yksinomaan vehnä- tai sekaisin esim. graham-, hiivaleipä- ja vehnäjauhoja)

muutama köntsä fariinisokeria

tomusokeria

…tomusokeria lukuunottamatta. Paista pannaria 15 – 20 minuuttia. Ripsuttele valmiin leivoksen päälle tomusokeriharso. Parhaimmillaan heti, mahdollisesti vaniljajäätelön kera.

Jos aiot ottaa kuvia, ota ne heti, koska muuten upea kumpareisuus laskeutuu, ja otos näyttää tältä:

img_20140905_161915.jpg

 

Ruttuista, tummaa ja lässähtänyttä – ja kylmä metalliesine. Ihanaa kuitenkin, kertakaikkisen ihanaa. Ja nyt reseptit on hyvässä tallessa, voin leipoa näitä vastakin!

Kommentit (3)
  1. ..tai heti kun pääsen koneelle, ei tällä älypuhelimella osaa koodia murtaa. Älkää nyt muut hyvät immeiset yrittäkö tehä pannaria ilman munasia, ettei mee hyvät aineet roskiin.

  2. Voi ei. 🙁 Niinpä olinkin! Voitko antaa anteeksi? Lisään ne heti tuohon.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *